Siirry suoraan sisältöön

Yhteisöllinen oppilashuolto kuuluu kaikille

18.12.2020

Susanna Hellsten kirjoittaa näkökulmassaan yhteisöllisestä työstä koulussa. Se kuuluu kaikille ja kaikilla on lupa tehdä sitä omasta perustehtävästään käsin. Opettajan ei tarvitse olla psykologi eikä psykologin opettaja.

Oppimisen ja hyvinvoinnin edistämiseen kiinnitetään jatkuvasti paljon huomiota. Eikä suotta. Tutkimustenkin mukaan oppilaiden hyvinvoinnilla on selkeitä vaikutuksia oppimiseen ja koulussa viihtymiseen. Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset asettavat yhä enemmän vaatimuksia ja paineita koululle huolehtia oppilaiden hyvinvoinnista. Hyvinvoinnin edistämisestä ja sen tärkeydestä ollaan laajasti samaa mieltä.

Kouluilla ja sen ammattilaisilla on paljon erilaisia mahdollisuuksia tehdä asioita hyvinvoinnin edistämiseksi. Oppilaiden hyvinvoinnin edistämistä ohjaava oppilas- ja opiskelijahuoltolaki jakaa hyvinvoinnin edistämisen karkeasti kahteen: yksilökohtaiseen ja yhteisölliseen työhön.

Juttelin vast ikään muutaman opettajan kanssa siitä, mitä heidän mielestään yhteisöllinen oppilashuolto on. ”Enpä ole kuullutkaan moisesta”, he sanoivat. Termi tuntui opettajista vieraalta, mutta äkkiä he huomasivat yhteisöllisen työn olevan ihan tuttua. Onhan meillä ryhmäyttämistä, positiivista johtamista ja vahvuuksien työstämistä oppilaiden kanssa, opettajat kertoivat.

Opettajien vastaukset osoittavat kuitenkin, että on paikallaan kertoa, mitä yhteisöllinen työ on ja miksi se on tärkeää. Oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaan yhteisöllisen opiskeluhuollon tulisi olla kouluissa ensisijainen opiskeluhuoltoa ja oppilaiden hyvinvointia edistävä tapa toimia. Sillä tarkoitetaan kaikkea sitä toimintaa ja toimintakulttuuria, joilla edistetään oppilaiden oppimista, osallisuutta, terveyttä ja hyvinvointia, vuorovaikutusta, esteettömyyttä ja ympäristön terveellisyyttä. Se kohdistuu koko oppilaitosyhteisöön. Se ei ole yksittäiseen oppilaaseen kohdistuvaa opiskeluhuoltoa, johon oppilashuolto tai oppilaiden hyvinvoinnin edistäminen kovin monesti liitetään.

Kaikkien oppilaiden hyvinvointiin tähtäävien ratkaisujen kehittäminen vaatii kaikkien koulussa toimivien ammattilaisten asiantuntemusta. Oppilaiden hyvinvoinnin haasteita ei ratkaista enää yksittäisen asiantuntijan toimin vaan ratkaisut löytyvät yhä useammin eri ammattilaisten välisen yhteistyön kautta. Tarvitsemme jokaisen koulussa toimivan ammattilaisen asiantuntemusta.

Yhteisöllinen työ koulussa kuuluu kaikille ja kaikilla on lupa tehdä sitä omasta perustehtävästään käsin. Tämä on hyvä muistaa. Opettajan ei tarvitse olla psykologi eikä psykologin opettaja. Yhteisöllisen työn onnistumiseksi tarvitaan myös huoltajia. Huoltajilla on paljon sellaista tietoa, mikä koululta puuttuu. Kodin ja koulun välinen yhteistyö onkin tärkeä osa oppilaiden hyvinvoinnin edistämistä.

Yhteisöllisessä työssä, kuten muussakin koulun toiminnassa tulisi satsata riittävästi oppilaiden omien kokemusten kuulemiseen. Tässä asiassa meillä on vielä tehtävää. Jos oppilaita ei kuulla, on vaara, että yhteisölliset käytänteet rakentuvat aikuisten näkökulmasta käsin. Tutkimustenkin mukaan aikuisten intressit vastaavat vain harvoin oppilaiden intressejä. Oulussa on onneksi otettu oikeita askeleita oppilaiden kokemusten kuulemisen suuntaan. Jokaisessa koulussa kerätään oppilaiden kokemuksia hyvinvoinnista ja niitä hyödynnetään yhteisöllisen työn suunnittelussa.

Yhteisöllinen työ näyttäytyy tärkeänä, kun nähdään sen ennalta ehkäisevä ja universaali tehtävä. Ensisijaisesti on pyrittävä muokkaamaan koulun toimintaa sen mukaisesti, että jokaisella oppilaalla olisi mahdollisuus oppia ja voida hyvin. Sen tehtävänä ei ole ratkaista ongelmia, vaan enemmänkin ehkäistä niiden syntymistä.

Yhteisöllisen työn kehittämisessä on kysymys myös taloudesta. Kun oppilaiden tarpeisiin kyetään vastaamaan varhaisesti ja ennalta ehkäisevästi, sillä ajatellaan olevan vaikutusta korjaavien palveluiden käyttöön. Korjaavat palvelut ovat aina kalliimpia kuin yhteisöllisen työn käytänteet.

Miten sinä huolehdit siitä, että yhteisölliset käytänteet tehdään yhdessä ja oppilaiden ääntä kuunnellen?

Susanna Hellsten
Kirjoittaja on alueellinen suunnittelija Susanna Hellsten.

Lue myös