Siirry suoraan sisältöön

Tyylilajeista viis, sanoo Jorma Styng ja ajoi ajokortin Los Angelesissa

31.1.2021

Kuva- ja säveltaiteilija Jorma Styngiä ei ole korona hetkauttanut: hän elää kuten ennenkin. ”Ei mitään hätää. Naamaria pitää pitää, mutta muuten koetan porskuttaa niin, että aina oisi hyvä olla.”

Styngillä on taidelainaamo ARTossa näyttely 7.2. asti, kaksikymmentä pientä teosta esillä. Ostaakin saa, jos katsojasta siltä tuntuu.  

Tyylilajittelu inhottaa taiteilijaa.

”En ole koskaan ajatellut sellaisia, että mihin tyylilajiin kuulun. Kunhan räiskin menemään. Joku saattaa hyvällä säkällä tykätä. Varastosta olen hakenut omia vanhoja maalauksia, joista en tykkää ja maalannut niiden päälle. Se olisikin hyvä myyntikikka, kaksi maalausta samalla hinnalla.”

”Siihen mitä teen vaikuttaa oma ihmeellinen sisäinen maailma”, Styng lisää. ”Jännä, kun jotakin työtä alkaa tehdä, vaikka kuinka tarkasti suunnittelee, että tällainen tästä tulee, lopputulos on aivan toisenlainen. Luulen, että mitä enemmän on toisten kanssa tekemisissä, toisten tekemiset vaikuttaa siihen mitä tekee ja millä tavalla tekee.”

Vilkasta on, tyyppejä Pikisaaressa ja Hiukkavaarassa

Oulua kuvataidekaupunkina Styng kuvaa niin, että vilkastahan tuo on: paljon porukkaa, jotka kuvataidetta tekevät.

”Pikisaaressa on aika paljon tyyppejä työtiloineen ja Hiukkavaarassa muistaakseni kasarmin K2-rakennuksessa on työhuoneita, jossa työskentelee vissiin reilu parikymmentä ammattitaiteilijaa. Mulla on hyvä, kun voin tehdä kotona, ei tarvitse hakea työtilaa. Ei niin näkyvä ammatti kuin näyttelijä tai laulaja, jokainen tekee omassa kammiossaan. Oulussa saa töitään näytille gallerioihin, niihinhän on hakuajat, mutta galleriat on kalliita.”

Styng on työkyvyttömyyseläkkeellä. Seuraavan näyttelyn hän pitää kesäkuussa Vilho Lampi -museossa Limingassa. Se on yhteisnäyttely Marja-Leena Tykkyläisen eli Kari-veljen vaimon kanssa.

”Aiemmin meillä on ollutkin Marja-Leenan kanssa yksi yhteisnäyttely Pudasjärvellä ja siitä jäi hyvät kokemukset.”

Edetään pakottomasti

Styng on taiteilija Kari Tykkyläisen pikkuveli ja kolmesta Tykkyläisen veljeksestä keskimmäinen. Sukunimen hän vaihtoi vuonna -91 Oulun lääninhallituksen päätöksellä.

Siihen mitä teen vaikuttaa oma ihmeellinen sisäinen maailma.

”Olen ollut yhden vuoden töissä elämästäni Pudasjärvellä, kun tulin Meksikosta sinne, ei ollut oikein muuta paikkaa palata. Sukunimen vaihdoin, kun se oli hölmöntuntuinen, nuorempana olin herkkänahkainen, nimestä tuli kaikenlaisia väännöksiä. Nimenvaihtamisen muutos oli valtava byrokratia, otin Styngin, kun sääntöjen mukaan piti olla sellainen, olemassaolematon, ettei ole käytössä muilla, ei esimerkiksi Hakulista tai Holopaista. Nyt Styng on käytössä meidän perheellä ja mun edesmenneellä pojalla eka avioliitosta.”

Styng on myös muusikko, mutta sanoo, ettei puoleentoista vuoteen ole säveltänyt eikä soittanut kitaraa.

”Se homma on pitkällä talvilevolla. Ei pidä pakottaa tekemään itseään mitään.”

Meksikossa, Tšekeissä ja Amerikassa - sekä Limingassa

Meksikossa Styng kävi pari kuukautta Estudio de Arte Guitarristico -koulussa opiskelemassa kitaransoittoa kesällä -83 ja Los Angelesissa Guitar institue of Technology, Musicians Institutessa syksystä -92 syksyyn 93. Siellä hän sai kitaransoitto-opinnoistaan päästötodistukseen kunniamaininnan.

Los Angelesissa Styng myös ajoi ajokortin. Ja olihan autonajo ensimmäisenä koulupäivänä pelottava kokemus, puhumattakaan kotiinajelusta pimeällä.

Amerikkaan Styng otti lentokoneen uuden vaimonsa kanssa, kun poika oli kuusiviikkoinen.

Lisäksi Styng oli vuosina -85-86 opetusministeriön apurahalla opiskelemassa Prahan Konservatoriossa.

”Tšekkoslovakia  oli silloin vielä Neuvostoliiton vallan alla ja siellä oli omanlainen meininkinsä. Hyvä kokemus kuitenkin”, hän sanoo nyt.

Ja onhan Styng toki myös Limingan taidekoulun kasvatti.

 

Jorma Styngillä on taidelainaamo ARTossa näyttely esillä 7.2. asti. ”Kunhan räiskin menemään. Joku saattaa hyvällä säkällä tykätä”, hän sanoo töistään. Kuvat: Sanna Krook

Lue myös

Lue lisää aiheesta