Siirry suoraan sisältöön

Tyhjät munankuoret

11.4.2020

Oululaisperheeseen syntyi pitkän odotuksen jälkeen esikoispoika. Vaikean synnytyksen jälkeen äiti ja isä olivat helpottuneita. Loputtomalta tuntunut odotus oli ohi ja elämä sykki punaisena pikkuveijarissa.

Pian synnytyksen jälkeen vanhemmat saivat tietää, ettei kaikki ollut pikkumiehessä kohdallaan. Synnytyksessä poika oli kärsinyt hapenpuutteesta ja osa aivojen toimintakyvystä oli lamaantunut. Kun Jere-vauvan kastejuhlaa vietettiin, tiedettiin ettei hän ehkä koskaan oppisi tuottamaan puhetta. Jeren aivovaurio oli niin paha, etteivät lääkärit uskaltaneet luvata elinaikaa kymmentä vuotta enempää.

Jere aloitti koulukäynnin oman kyläkoulun tavallisessa luokassa. Vaikka puheen tuottaminen olikin mahdotonta, löytyi luokkatovereiden kanssa monta muuta kommunikoinnin välinettä. Koskettaminen, ilmeet ja eleet olivat sanatonta puhetta, joka yhdisti Jeren muuhun luokkaan. Jere nautti silmin nähden koulutyöstä.

Kun Jere oli noin kymmenen ikäinen, luokan opettaja antoi pääsiäisloman ajaksi tehtävän: Jokaisen tuli täyttää pääsiäismunasta saatava keltainen muovikotelo jollakin sellaisella asialla, joka kuvaisi pääsiäisen merkitystä ja sanomaa.

Kun koitti loman jälkeinen tiistai, kotitehtävä tarkastettiin. Lettipäinen Sanna-tyttö sai ensimmäiseksi luvan näyttää valitsemansa pääsiäistä kuvaavan asian. Hän raotti varovasti munan kuoria ja ilmaan lennähti kaunis perhonen. Luokassa kuului kohahdus. Opettaja kehui Sannan valintaa oivalliseksi, kuoriutuuhan perhonen lähes elottoman näköisestä toukasta – sehän on melkein kuin ylösnousemus.

Toisena vuorossa oli Aleksi. Hän avasi oman munankuorensa, ja sieltä paljastui nupullaan oleva punainen ruusu. Opettaja suitsutti Aleksin valintaa. Ruusu muistuttaa kärsimyksestä, verestä ja haavoista, joita pääsiäisen kertomukset ovat pullollaan. Lisäksi nuppu kertoo oivallisesti uudesta alusta, toivosta ja tulevaisuudesta.

Yhtäkkiä Jere alkoi viuhtoa vauhdikkaasti käsillään ja pyysi ”puheenvuoroa”. Samassa opettaja tajusi, ettei ollut muistanut Jeren äidille kertoa pääsäisen kotitehtävästä: Muna olisi pitänyt täyttää jollain sopivalla pääsiäisestä kertovalla asialla.

Opettaja yritti olla huomaamatta Jeren viittoilua, mutta äänekäs huitominen pakotti antamaan Jerelle vuoron. Niinpä opettaja otti Jeren munankuoren käteensä ja raotti vähän. Ja tyhjähän se oli, niin kuin hän oli arvannut. Opettaja ei tyhjiä munankuoria kehdannut muulle luokalle näyttää, mutta kun Jere vain innokkaasti viittoili, oli tyhjät munankuoret pakko kaikille näyttää.

Jere näytti voitonriemuiselta. Samalla opettajalla välähti – Jere oli tarkoittanutkin, että munankuorien kuuluu olla tyhjiä! Pääsiäisen todellinen ihme on tyhjä hauta. Koko luokka oli hämillään – Jere oli oivaltanut jotain olennaista pääsiäisen sanomasta.

Kahden kuukauden kuluttua pääsiäisestä Jere menehtyi vaikeaan sairauteensa. Kun hautajaisia vietettiin, eivät arkkua koristaneet kukkaseppeleet vaan tyhjät munankuoret.

Viime viikkoina olemme eläneet eriskummallista aikaa. Tyhjinä ajavia busseja, hiljaisia kauppakeskuksia ja suljettuja ovia on enemmän kuin koskaan minun elinaikanani. Pääsiäisen ja koronakriisin viesti ole kuitenkaan päättymätön pitkäperjantai, vaan yön pimeyden jälkeen nouseva vääjäämätön valo. Yksinäisyyden jälkeen koittava jälleennäkemisen riemu. Lumen alta, kuolleesta maasta nouseva uusi elämä.

Joskus vain täytyy suostua tyhjyyteen, jotta voisi täyttyä jälleen.

Mikko Salmi

Oulun kaupungin viestintäjohtaja Mikko Salmi

Liittyvät sisällöt

Lue myös