Siirry suoraan sisältöön

Trendikäs neuloosiharrastus rauhoittaa kokouskiireisiäkin

19.2.2022

Hyvinvointijohtaja Kirsti Ylitalo-Katajisto tienasi pienenä karkkirahoja käsitöillä. Lakimies Anna Karjala ottaa lasten harrastuksissa itselleen omaa aikaa neulomalla. Hän kehottaa kaikkia kokeilemaan luovuutta ruokkivaa harrastusta: pieleen menneet teelmät voi aina purkaa.

Oulun kaupungin hyvinvointijohtaja Kirsti Ylitalo-Katajisto ja konsernihallinnon lakimies Anna Karjala ovat neulovia virkahenkilöitä, joiden molempien lempiaine koulussa oli käsityö. 

Karjala kuvaa käsityötunteja jopa viikon kohokohdiksi. 

”Minulla oli muutaman vuoden tauko käsitöissä, koska elin pikkulapsiperheen arkea. Muutama vuosi sitten innostuin uudestaan. Kun vietän paljon aikaa lasten urheiluharrastuksissa, otan samalla aikaa itselleni ja neulon”, Karjala sanoo. 

Koulussa käsityön apuopettajana

Ylitalo-Katajisto virittäytyi vanhalle rakkaudelle vuosi sitten.

”Siskoni muistutti, että olit hyvä tekemään villapuseroja aikoinaan. Ostin islantilaisneuleen langat ja nyt olen vuodessa tehnyt 32 villapuseroa.”

Kun Ylitalo-Katajisto oli viisivuotias, opetti mummu hänet kutomaan ja virkkaamaan. 

”Ensimmäisenä virkkasin patalappuja, taisin myydäkin niitä markalla, että sain karkkirahaa. Opetin koulussa käsityötunneilla muita virkkaamaan ja kutomaan”, Ylitalo-Katajisto muistelee. 

Sittemmin hän on neulonut lapsilleen ja lapsenlapsilleen lähes kaiken mahdollisen kuten vauvan kastepuvun.

Värit persoonan mukaan

Karjala ajattelee neulomisen parhaaksi mindfulnessiksi, jossa syke laskee.

”Vaikka langat menisivät solmuun, ajatukset selkiintyvät.”

Ylitalo-Katajisto muistuttaa, että neulominen on matematiikkaa: laskemista, mittaamista, loogista ajattelua. 

Ja vaikka esimerkiksi islantilaisneuleita ohjeesta tekisin, ovat omat työt aina muunneltuja versioita mallista. 

”Neulominen vahvistaa luovaa ajattelua. Johtamisessa tarvitaan samaa kuin neulomisessa: pitää kuvitella se tapahtuva asia etukäteen.” 

Molemmille on tärkeää hakea vastapainoa hallintotyöhön ja verkkokokouksiin, mutta myös hyödyntää luovuutta.  

”Tykkään väreistä ja mietin väriyhdistelmiä, sitä persoonaa, että millaiset värit sopivat tälle ihmiselle. Tulee hyvä olo, kun puseron saajat ovat ihastuneita ja pyytävät, että saanko toisenkin”, Ylitalo-Katajisto sanoo.  

Talvista hommaa

Lukeminen on jäänyt molemmilta, mutta Karjala kuuntelee neuloessaan äänikirjoja. Yhtään juna- tai automatkaa eivät naiset tee ilman käsissä kiliseviä neulepuikkoja. 

Karjala on neulonut sukkien ja pipojen ohella kuusi villapuseroa muutamassa kuukaudessa. Seuraavaksi syntyy jotain muuta. 

Piposta voi aloittaa, se on helppo.

Neulomista Karjala voimallisesti kehottaa kokeilemaan, vaikka taidot olisivat olleet kouluaikana surkeat ja kokemukset huonot. 

”Piposta voi aloittaa, se on helppo. Jos tulee virhe, kuten yleensä televisiota katsoessa ja neuloessa tulee, aina voi purkaa ja aloittaa alusta. Ei se koskaan mene heti oikein. Sitä paitsi kaikkeen löytyy nykyisin ohjevideo.” 

Neulominen on kuitenkin vuodenaikahommaa. 

”Syksyllä tulee hirveä himo neulomiseen, siitäkin tietää, että talvi on tulossa”, Karjala huomauttaa.

”Huomaan, että nyt alkaa hiipua into”, Ylitalo-Katajisto lisää. 

Hän myös muistaa, että 90-luvun alussa oli samanlainen villapuseron neulomisbuumi kuin nyt. 




 

Kaksi naista islantilaisvillapuseroissaan hymyilevät. Taustalla oranssi seinä.
Kirsti Ylitalo-Katajiston ja Anna Karjalan islantilaisvillapuserojen värit viestivät keväästä. Kuva: Sanna Krook

Lue myös

Lue lisää aiheesta