Toimiiko ikäihmisten hoivakotien valvonta vai ei?

Työviikko alkoi räväkästi, kun Yle uutisoi, että kaupungit tarkastavat yksityisiä vanhusten hoivataloja mutta laiminlyövät omansa. Uutisointi perustui Ylen MOT-toimituksen tekemään selvitykseen, johon olin aiemmin vastannut.

Selvityksen taustalla on varmasti ollut hyvä tarkoitus selvittää julkisen toiminnan omavalvonnan toteutumista verrattuna yksityisen toiminnan valvontaan. Sekä yksityisen että julkisen toiminnan valvonnan tulee perustua Valviran määräyksestä nimenomaan omavalvontaan. Julkisen sektorin tehtävänä on myös valvoa yksityisen toiminnan toteutumista. Julkisen toiminnan ulkopuolisena valvojana toimivat aluehallintovirasto ja Valvira.

Omavalvonnan sisältö on samanlainen julkisella ja yksityisellä, ja molemmat voivat tehdä omavalvontaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Uutisoinnissa tarkastukset ja omavalvonta sekoittuivat keskenään.

Yksityisen toiminnan tarkastuksissa julkisen toimijan tarkastaja toteuttaa valvontatehtäväänsä, jonka apuvälineenä käytetään omavalvontaa ja siihen liittyvää omavalvontasuunnitelmaa. Sekä yksityisen että julkisen hoivakodin omavalvontasuunnitelmasta tulee käydä ilmi tarkka hoito- ja palvelukäytäntö, jolla asiakasta hoitokodissa hoidetaan. Omavalvontasuunnitelman avulla myös omaiset ja läheiset voivat valvoa ja tarkastella, miten hoivakodissa toimitaan.

Miksi yksityistä toimintaa pitää erikseen tarkastaa? Valvontaviranomainen, esimerkiksi Oulun kaupunki, ei tiedä yksityisen hoivakodin toiminnasta muutoin kuin käymällä tarkastuskäynnillä kyselemässä ja havainnoimassa. Omasta julkisesta toiminnastamme saamme raportteja eri järjestelmistä eli tiedämme asiat, joita käymme yksityisessä hoivakodissa tarkastamassa.

Kaksi esimerkkiä:

Hoitajamitoitus: Yksityisen hoivakodin osalta pyydämme työvuoroluettelon ja laskemme mitoituksen sekä tarkastamme, ettei siellä ole niin sanottuja haamuhoitajia. Omassa toiminnassa aukaisemme järjestelmän ja ajamme raportin, josta saamme samat tiedot.

Asiakkaiden hyvästä ravitsemuksesta huolehtiminen: Yksityiseltä toimijalta pyydämme ruokalistan, tarkistamme ruokahuollon toteuttajan asianmukaisuuden (hygienia, osaaminen) ja käymme havainnoimassa ruoan laatua. Omassa toiminnassa kilpailutamme tai ostamme sisäisesti ruokahuollon palvelut, jolloin neuvottelemme ruokalistan vastaamaan ikääntyneiden ravitsemussuosituksia, päätämme ruokailuajat, tarkistamme tuottajan osaamistason ja seuraamme omasta järjestelmästämme näiden toteutumista.

Tarkastuskäyntien tarve ja lähtökohta ovat siis erilaiset yksityisessä ja julkisessa toiminnassa. Tarkastuskäynnit eivät voi poistaa omavalvonnan ensisijaisuutta vaan ovat omavalvontaa täydentävä osa.

Olen samaa mieltä kuin Espoon kaupungin edustaja maanantai-illan A-studiossa: ”Tarkastuskäyntien aikana voidaan havaita tuoksuja ja tulkita muun muassa työilmapiiriä”. Oulussakin voimme miettiä, miten omavalvonnasta vastaavat viranhaltijat voisivat raportoida havaittavista asioista ja milloin on tarpeen tehdä erillinen tarkastuskäynti omana toimintana hoivakotiimme.

Hoivakotiemme omavalvonta toimii pääasiassa hyvin. Omavalvontasuunnitelmat on laadittu yhdessä palveluesimiesten ja henkilöstön kanssa. Niitä päivitetään aina toiminnan muuttuessa ja tarkastetaan ainakin kerran vuodessa. Omavalvontasuunnitelmat ovat myös julkisesti nähtävillä ja siis asiakkaiden ja omaisten luettavissa hoivakodeissa. Suunnitelmat lisätään syksyn aikana myös kaupungin verkkosivuille.

Omavalvonnassa on toki myös kehitettävää. Henkilöstön osaamista voidaan lisätä ja omavalvontasuunnitelmien sisältöä tarkentaa vastaamaan tarkemmin hoitokodin arkea. Voidaan myös sopia, missä tilanteessa, miten ja milloin tarkastuskäynti oman toiminnan hoivakotiin tehdään.

Haluan vielä muistuttaa, että asiakas- ja omaispalaute on meille todella tärkeä omavalvonnan muoto. Palautteista opimme, ole siis rohkeasti yhteydessä ja jätä palautetta: ouka.fi/palaute.

Vanhustyön johtaja Mervi Koski