Siirry suoraan sisältöön

Teatteri Sidos valaisee elämän pimeitä puolia ja tarttuu rohkeasti vaiettuihin aiheisiin

12.12.2021

Teatteri Sidos ei pelkää nostaa lavalle mielenterveysongelmia tai sukupuolikysymyksiä. Seuraavat teokset tulevat käsittelemään kehodysforiaa sekä Kalevalan Kullervoa queer-näkökulmasta. Työryhmän masennusta käsittelevä teos Naakka nähdään osana valtakunnallista monologikilpailua, joka järjestetään Valveella helmikuun puolivälissä.

Oman teatterin perustaminen oli hautunut pitkään Heidi Maria Huotarin mielessä. Oulun ylioppilasteatterissa pitkään toimineet Huotari, Epe Niiranen, Nina Ervasti ja Jake Ronimus olivat matkan varrella huomanneet, että yhteistyö toimii ja taiteelliset näkemykset kohtaavat, joten oman työryhmän kokoaminen tuntui kaikista luontevalta.

”Meitä on neljän hengen ydinporukka, jossa jokaisella on vapaus käsikirjoittaa, ohjata ja näytellä. Kaikilta löytyy eri osaamisalueita, joita hyödynnämme teoksissa ja etsimme näytelmäkohtaisesti muita tekijöitä, mikäli siihen on tarvetta. Oman teatterin etu on, että saa itse määrittää ilmaisun rajat, keinot ja aiheet. Tämä tuo tekemiseen vapautta. Voin lämpimästi suositella oman kokoonpanon perustamista, jos vähänkään siltä tuntuu”, Huotari rohkaisee.

Näytelmiä valmistetaan tiivissä yhteistyössä ja erilaisten ideoiden kokeileminen on sallittua, jopa suotavaakin.

Syviä virtauksia ja keskinäistä luottamusta

Työryhmää inspiroivat ihmisyyden eri puolet ja vaikeiden aiheiden käsittely. Vaikka tekstit liikkuvat syvissä vesissä, harjoituksissa vallitsee kuitenkin huumorin ja kepeyden ilmapiiri. Huotari työskentelee nuorten ja mielenterveystyön parissa, jossa hän kohtaa päivittäin ihmisiä, joiden tunteita ja kokemuksia hän haluasi valaista taiteen keinoin.

”On sanottu, että teatteri on köyhän miehen terapiaa. Kyllä se siltä osin pitää paikkansa, että hyvässä porukassa on turvallista tuoda esille kipeitä asioita, ja voi luottaa siihen, että niitä käsitellään kunnioituksella. Tämän kokemuksen haluamme tuoda myös katsojille”, Huotari sanoo.

”Teatterin keinoin voi nähdä ja kokea kauheitakin asioita, ilman että ne oikeasti tapahtuvat itselle tai muille. On ihan eri asia tietää ajatuksen tasolla, mitä on masennus, kuin kuulla, nähdä ja tuntea se lavalla olevan näyttelijän kautta. Puhutteleva teos voi laajentaa katsojan ymmärrystä sellaistakin asiaa kohtaan, josta itsellä ei ole kokemusta”, Huotari jatkaa.

”Harjoituksissa meillä ei ole kuitenkaan yhtään masentelukulttuuria. Ehkä juuri siksi pystytään käsittelemään teoksissa raskaita aiheita, kun meininki on muuten hauskaa. Meillä on kaikilla jollain tasolla ymmärrys erilaisista kipukohdista, joita lavalle tuodaan, joten uskallamme keskenään vitsailla myös niistä. Elämä on täynnä absurdeja tilanteita ja asioita, jotka saavat tragikoomisia piirteitä. Vaikka meidän näytelmämme eivät iloista kesäteatteria olekaan, niin kyllä sinne huumoriakin mahtuu, ” Niiranen naurahtaa.

Valmisteluvaiheessa olevaa teosta varten testataan erilaisia lavastuselementtejä.

Kullervon tarina ja kehokammio

Kullervo tuli Niiraselle tutuksi Oulun ylioppilasteatterin Kalevala kabaree -teoksessa, jossa hän koki hahmon näyttelemisen todella luontevaksi. Pöytälaatikossa odotellut Kullervoa käsittelevä sarjakuva sai näytelmän jälkeen tulta alleen, ja pian alkoi kehittyä myös näytelmäkäsikirjoitus saman aiheen ympärille.

Gallen-Kallelan maalaus Kullervosta on hyvin androgyyninen. Haluan teoksessa tutkia tarinaa queer-näkökulmasta, kuinka aihe näyttäytyy aikana, jolloin ei sukupuolikysymyksiä ei ole ymmärretty tai sanoitettu. Mikään paljettiooppera tästä teoksesta ei kuitenkaan tule, vaan aihetta lähestytään pelkistetyllä ja brutaalillakin otteella”, Niiranen kertoo.

Työryhmä näkee Kalevalan mielenkiintoisena ja haastavana. Teoksen nimi on tunnettu, mutta vaikeasti ymmärrettävän kielen vuoksi sisältö ei avaudu. Kullervon tarinaa on käsitelty teatterin keinoin useaan otteeseen, mutta ei sukupuolisuus- tai sukupuolettomuus näkökulmasta. Näyttelijät ovat yhtä mieltä siitä, että tarinan aihepiiri on erittäin ajankohtainen ja se ansaitsee syvempää tarkastelua.

Nina Ervastin seuraava teos tulee käsittelemään kehodysforiaa, joka tarkoittaa sitä, ettei ihminen koe kehoaan omaksi.

” Dysforia on euforian vastakohta. Kehodysforiassa sielu ja keho eivät kohtaa, vaan keho tuntuu vieraalta ja epämiellyttävältä. Ajattelen, että kehokammio on paikka, jossa kaikki äänet kaikuvat ja omat ajatukset poukkoilevat pitkin kammion seiniä”, Ervasti kuvailee.

”Teos on vielä rakentumisvaiheessa, jossa kokeillaan erilaisia tapoja, joilla aihetta voi käsitellä. Koska omalle teokselle tulee tietyllä tavalla sokeaksi, ovat työryhmän kommentit toimivan lopputuloksen kannalta erittäin tärkeitä. Luotan näiden ihmisten näkemyksiin, me liikutaan samoilla sanattomilla taajuuksilla,” Ervasti sanoo ja katsoo ystäviään.

Sidos-teatterin ensimmäinen teos Naakka on tarina miehestä, mielenterveyden romahtamisesta ja yksinäisyydestä. Näytelmä pohjautuu Edgar Allan Poen Korppi-runoon. Monologin pääosassa näyttelee Juho Ljokkoi ja naakkaa tulkitsee Epe Niiranen.

Teos on osa Akseli Klonkin järjestämää valtakunnallista monologikilpailua, joka pidetään kulttuuritalo Valveella 17.-20.2 2022. Lisätietoja kilpailusta löytyy tästä linkistä.

 

 

 

Heidi Maria Huotari (vas.), Epe Niiranen, Nina Ervasti ja Jake Ronimus saivat hyvän harjoituspaikan Sidos-teatterilleen Tukikohdalta. Kuvat: Henna Saarenketo

Liittyvät sisällöt

Lue myös

Lue lisää aiheesta