Siirry suoraan sisältöön

Syksyllä Oudance-festivaaleilla nähtävä Lihadisko-tanssiteos kannustaa luopumaan kehohäpeästä

11.6.2022

Oulussa esitetään syyskuussa järjestettävän OuDance-festivaalin yhteydessä Lihadisko-tanssiteos, jonka estradeina toimivat Valkean kesäkatu, Brunnitori sekä Rotuaarin lava. Eri ikäisten esiintyjien juhlissa ei tunneta häpeää, vaan suhtaudutaan itseen ja toisiin uteliaan hyväntahtoisesti.

Kulttuuritalo Valveen tanssisaliin tupsahtelee ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita osallistumaan koreografi Anna Koskelan luoman Lihadisko-teoksen harjoituksiin. Tanssijahaku on ollut siltä osin normaalista poikkeava, että mukaan on saanut ilmoittautua kuka vain, iästä, koosta ja aikaisemmasta tanssikokemuksesta riippumatta.

Teos on esitetty ensimmäisen kerran Helsingissä vuonna 2020, Koskelan työskennellessä Uuden tanssin keskus Zodiakin hankkeessa. Silloin keholliseen ilotteluun osallistui kaikkiaan 25 esiintyjää ja se otettiin yleisön keskuudessa vastaan suurella positiivisuudella.

Nyt on oululaisten tanssijoiden vuoro käydä läpi sama yhteinen matka ja tuoda se katsojien iloksi, mutta mikä ihmeen Lihadisko?

Irti kehohäpeästä

Koskela on asunut pitkiä aikoja ulkomailla. Palatessaan Suomeen Etelä-Espanjasta, hänelle kirkastui jotain oleellista, josta kumpusi tanssiteoksen pohja-ajatus.

”Täällä Suomessa elämään liittyy paljon kehollista häpeää. Tanssitaiteen tekemisessä suuri ero verrattuna espanjalaiseen kulttuuriin on se, että siellä samassa rivissä toimii monen kokoisia ihmisiä. Sellaista en ollut Suomessa koskaan nähnyt”, Koskela kertoo.

”Kehohäpeä on elämää rajoittava ja lamauttava tekijä, josta olisi hyvä päästää irti. Olen itse tanssitaiteilijaksi aika suurikokoinen, joten ajattelin, että lähden työskentelemään tämän aiheen parissa”, hän jatkaa.

Kehohäpeä on elämää rajoittava ja lamauttava tekijä, josta olisi hyvä päästää irti.

Diskon rytmeistä ja musiikillisesta tunnelmoinnista vastaa äänisuunnittelija ja perkussionisti Aleksi Kinnunen. Teos koostuu kaikkiaan yhdeksästä kappaleesta, joissa siirrytään äänimaisemasta ja temposta toiseen.

”Musiikissa tullaan kuulemaan erilaisia remix-versioita olemassa olevista biiseistä, joihin olen pyrkinyt tuomaan omilla versioillani juhlavuutta ja positiivisuutta. Soitan myös livenä perkussioita, jotka tukevat tanssia ja liikettä, sekä synnyttävät vahvan vuorovaikutuksen musiikin ja tanssijoiden välille”, Kinnunen kertoo.

Lihadisko on esitetty ensimmäisen kerran Helsingissä vuonna 2020. Teokseen osallistui 25 tanssijaa ja se sai yleisöltä positiivisen vastaanoton. Kuva: Matti Kilponen

Estradina kaupunki

Kevään ensimmäisissä harjoituksissa tanssijat saivat esimakua siitä, mitä syksyn harjoituskausi tuo tulleessaan ja miltä tuntuu viedä liike ulos kaupunkimiljööseen. Esitys tullaan näkemään syyskuussa Valkean kesäkadulla, Brunnitorilla sekä Rotuaarin lavalla.

”Kaupunkitilan konventiot ovat vahvoja, on hyvin tarkkaan määritelty, missä ja miten saa olla ja kuka saa olla esillä. Toivoisin, että ihmiset olisivat avoimia sille, että kaupunkitilassa voi tehdä muutakin kuin kävellä ja istua”, Koskela sanoo.

Vaikka esityksessä ollaan julkisella paikalla ja lähellä katsojia, yleisön ei tarvitse pelätä joutuvansa mukaan muuten kuin katselukokemuksen tasolla.

”Teoksen teemana on suhtautua itseensä ja toisiin hyväntahtoisesti, luonnollisella uteliaisuudella höystettynä. Toivon tätä samaa myös yleisöltä. Tulkaa rohkeasti lähelle katsomaan”, Koskela kehottaa.

Oulun esityksessä on mukana 16 henkilöä, jotka kaikki osallistuvat teokseen omista lähtökohdistaan.  Koskelan taitavassa ohjauksessa syntyy jo ensimmäisen harjoituksen aikana turvallinen ilmapiiri, jossa jokainen saa ilmentää koreografioita omalla tavallaan. Teos tulee olemaan huikea 70 minuutin matka, josta ei tunneta puutu.

Helsingin esityksen jälkeen jäi vahvasti mieleen yksi palaute, jossa vähän iäkkäämpi katsoja ihasteli, kuinka kukaan esiintyjistä ei ollenkaan hävennyt itseään. Sitä kohti mennään täällä Oulussakin.

”Syksyn harjoituksissa on luvassa hikeä ja jännittäviä tilanteita. Toivottavasti paljon myös sellaisia kokemuksia, että ryhmässä ja musiikissa voi levätä ja saada siitä tukea”, Koskela sanoo.

”Helsingin esityksen jälkeen jäi vahvasti mieleen yksi palaute, jossa vähän iäkkäämpi katsoja ihasteli, kuinka kukaan esiintyjistä ei ollenkaan hävennyt itseään. Sitä kohti mennään täällä Oulussakin”, hän jatkaa.

Teoksen tuottaa JoJo – Oulun Tanssin Keskus, yhteistyössä Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutuksen kanssa.

Lisätietoja OuDance-festivaalista löydät tästä linkistä.

 

Lihadiskon ensimmäisissä harjoituksissa otettiin jo kosketusta siihen, miltä tuntuu esiintyä kaupunkimiljöössä. Kuva: Henna Saarenketo

Lue myös

Lue lisää aiheesta