Siirry suoraan sisältöön

Stadista Ouluun

21.12.2020

Näkökulman kirjoittaja muistelee, miten aikanaan tie vei stadista Ouluun ja pohtii, miten keskikaupungin palvelut ovat muuttuneet.

Kunnon stadilainen ei juuri asetu Kehä I:n ulkopuolelle. Silmäkulmat kohosivat, kun kolmekymppisenä ilmoitin kavereille muuttavani Ouluun. ”Dorka sinä olet, kohta tulet takaisin.”

Muu Suomi oli vieras paikka. Kesät erikseen, aina se mökki kuitenkin sijaitsi lähialueen saaristossa. Oulussa olin käynyt kerran ja silloinkin vain läpikulkumatkalla Kuusamoon. Mutta hyvä työpaikka oli tiedossa Kalevan tiede- ja taloustoimittajana. Sopi hyvin ikiteekkarille, jolla oli muutaman vuoden kokemus parin ammattilehden erikoistoimittajana.

Toki muutamat Oulun kollegat vierastivat tulokasta. ”Mikäs tuo luulee olevansa?” Mutta äkkiäkös asenteet muuttuivat. Ja työ oli mielenkiintoista. Sain seurata aitiopaikalta teknologiakaupunki Oulun syntymistä. Sain tehdä mielenkiintoisia työkeikkoja Pohjois-Suomen lisäksi Ruotsiin ja Norjaan.

Entä mistä asunto? Merikoskenkadulta tilapäisasuntoon ja sieltä Oulunsaloon. Kun perhe oli lisääntymään päin, päädyimme viehättävään ja turvalliseen Lintulaan. Eli hiljakseen lähemmäksi Oulun keskustaa. ”Meinaat sitten jäädä?” kuuluivat hämmästyneet kommentit Stadista.

Jäinhän minä. Vaihdoin jopa työnantajaa, Kalevasta Yleisradioon. ”Pitäähän sinun sitäkin kokeilla”, joviaali toimitusjohtaja Aaro Korkeakivi tokaisi. Myöhemmin muutin Höyhtyälle, Ylen silloisen toimitalon viereen. Kohta asuin keskikaupungilla: Mökki hommattiin Äimärautiolta, jonne varttitunnissa pääsee onnikalla ovelta ovelle.

Keskikaupunki oli hyvä paikka asua. Kaikki palvelut olivat vieressä, posti, pankki, terveyskeskus (myöhemmin jopa kaksi) sekä kaupat. Botnia Pubiin ja Haarikkaan oli lyhyt matka. Siellä ne uutiset liikkuivat. Saimme kävelykadun. Tuntui siltä, että vain ratikat puuttuivat.

Kaikki hyvin? Kyllä, jonkin aikaa. Pikkuhiljaa asiat kuitenkin muuttuivat. Botnia Pub ja Haarikka panivat luukut kiinni. Molemmat terveyskeskukset häipyivät. Stockmann ja Akateeminen kirjakauppa lähtivät. Posti siirrettiin Raksilaan. Valkean myötä kivijalkakaupat harvenivat.

Oulu on edelleen virkeä, elinvoimainen ja kasvava kaupunki. Viihdyn täällä, en ole lähdössä minnekään. Mutta sitä en käsitä, miksi tärkeät palvelut, jopa julkiset, siirretään kävelyetäisyyden ulkopuolelle?

On aivan turha väittää, että muualla Oulussa asiat ovat huonommin. Ihmiset muuttavat keskustaan palvelujen perässä. Jossain mättää pahasti.

Robert Brantberg kasvokuva.
Kirjoittaja on kirjailija Robert Brantberg.

Lue myös