Siirry suoraan sisältöön

Sirpa Tarkkinen: Luulen, siis elän, luultavasti

5.2.2021

Tämän vuoden tapahtumista on olemassa vain lujaa luuloa. Silti ainoat mihin voimme aidosti luottaa ovat huomisusko ja lääketiede. Näin edetään mikäli Mun Oulun toimittaja Tarkkiselta kysytään.

Luulen, että kesällä pääsen ainakin Mänttä-Vilppulaan Banksy-näyttelyyn sekä Ateneumiin Repin-katsaukseen. Ja jos oikein villejä kuvittelen, ajattelen meneväni myös Osloon.  

Lisäksi aavistelen, että loppuvuodesta olemme rokotetut ja palaamme normaaleihin kausilentsuihin. Elämänkokemus antaa nimittäin olettaa, että turvavälit ja käsienpesun sekä sairaana kotiin jäämisen unohdamme inhimillisen nopeasti.

Yksityisajattelen myös, että etätyö ei lopu koskaan, konttorit käyvät tarpeettomiksi ja tilakustannuksissa säästetään. Siinäpä se samalla kaupungin talouskin pelastuu.

Sanasaivartelijana suhtaudun nuivasti adjektiiveihin ”lopullinen” ja ”täydellinen” kuten vaatimukseen ”lopulliset ilmoittautumiset pitää olla perillä huomiseen mennessä”. Mikäänhän ei lopulta ole lopullista paitsi se mikä loppuu hautausmaalle (sitä paitsi aina löytyy se yksi, joka unohtaa ilmoittaa erikoisruokavaliostaan).

Eikä ikinä käy niin, että ”tilaisuuden täydellinen ohjelma selviää viikon päästä”. Jostain kohdasta aina falskaa ja nykyään luultavasti peruuntuu.

Luullakseen ei tarvitse ottaa selvää, ounastelu riittää.

Erityisesti näinä päivinä käännämme katseemme tieteen suhteellisen varmojen kasvojen puoleen. Kulutamme tutkitun tiedon teemavuotta. Tiede tietää, että tieto ei ole koskaan täydellistä eikä lopullista, sillä se täydentyy koko ajan.

Tiede vaatii työtä ja pitkää omistautumista, luulo lyhyttä laiskuutta. Luullakseen ei tarvitse ottaa selvää, ounastelu riittää. Maailmankuvaa luulottelu ei erityisesti avarra.

Tieteen tiellä riesoina kuitenkin pyörivät henkisen elämän ilmiöt kuten kokemuksen karaisema viisaus, intuitio eli vahva ennakkoaavistus, joka osoittautuu todeksi ja tietoisuus universumin laista eli miten tietyillä asioilla onkaan tapana yleensä mennä tietyllä tavalla.

Luulon ja luottamuksen erottavat muutamat kirjaimet. Kuitenkin koronavuosi on, luultavasti, osoittanut, että luulo on lyhyellä tähtäimellä kaikki mitä meillä on. Huomisesta on vain hajahuomioita.

Koronarokotteen henkilökohtaisista sivuoireista emme voi tietää. Voimme vain uskoa lääketieteeseen ja käydä luottaen huomiseen sekä vielä jonain päivänä piikillä.

 

Kirjoittaja on Mun Oulun toimittaja.

Lue myös

Lue lisää aiheesta