Siirry suoraan sisältöön

Sauli Pesonen: Studion näkymiä koronan aikaan

18.1.2021

Näkökulman kirjoittaja on Oulun Elokuvakeskuksen pitkäaikainen toiminnanjohtaja. Hän nostaa hattua kaupungille ja elokuvatoimijoille korona-ajan hoidosta ja vastaantulosta.

Hyvää päivää.

Minä olen Pesosen Sauli. Leipätyönäni olen ollut Oulun Elokuvakeskuksen toiminnanjohtaja toukokuusta 1987 lähtien, sitä ennenkin värkännyt siellä kaikenmoista. Kaikkinensa työvuosia Elokuvakeskuksessa on kertynyt yli 35.

Elokuvakeskus on muuten rekisteröity yhdistys, eikä kaupungin kulttuurilaitos, kuten usein luullaan. Kulttuuritalo Valveella olemme pitäneet majaa vuodesta 1991 lähtien, sitä ennen Pyrinnön urheilutalolla.

Toimenkuvaani kuuluvat muun muassa elokuvateatteri Studion ohjelmiston suunnittelu ja myös siellä järjestettävät teematapahtumat ja seminaarit, joita on vuodessa kymmenkunta. Elokuvia Studiossa näytettäisiin tavallisesti kuutena iltana viikossa, ellei…

Hattua täytyy nostaa sekä Oulun kaupungille, Suomen elokuvasäätiölle että elokuvavuokraamoille, jotka tulivat tiukassa tilanteessa nopeasti vastaan.

Niin, se korona ja siihen liittyvät rajoitukset. Eihän se iskenyt kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mutta kun pyörät alkoivat maaliskuussa toden teolla pyöriä, vauhtia riitti: pillit piti panna pussiin päivän, parin varoitusajalla.

Toimistolla sai käydä tekemässä töitään, kun noudatti varotoimia, mutta Studion ovet pysyivät kiinni. Tietysti aina parempi vara kuin vahinko, ei siinä mitään.

Oman toiminnan tuottoihin se joka tapauksessa vaikutti. Hattua täytyy nostaa sekä Oulun kaupungille, Suomen elokuvasäätiölle että elokuvavuokraamoille, jotka tulivat tiukassa tilanteessa nopeasti vastaan.

Studion kaltaiselle vaihtoehto-ohjelmistoa esittävälle arthouse-elokuvateatterille ahdinko ei kaikkinensa ollut ihan niin paha kuin isoille ketjuille ja sellaisille yrittäjille, joiden kassavirrat perustuivat kassamagneeteille ja yleensä valtavirtaelokuville. Siellä on ollut ja on totinen paikka.

Piskuisen on ehkä helpompi taiteilla selviytymisen kanssa, tai ainakin se on joutunut tottumaan siihen jo aiemmin. Vaan eihän tietenkään ilahduta, kun joutuu perumaan sovittua ohjelmistoa.

Eniten kouraisi ehkä, kun seniorien elokuvakerho Kultalammen kevätkausi piti katkaista kahden näytöksen jälkeen, eikä syksyllä kerhoa uskaltanut jatkaa. Kultalammen kävijät ovat olleet aina sitä kiitollisinta yleisöä.

Kun koronarajoitukset lientyivät loppukeväästä, päätettiin Studio pitää silti vielä kiinni. Edessä olisi ollut muutenkin kesätauko, lomineen ja lomautuksineen.

Ovet avattiin elokuussa. Olin pistänyt ohjelmiston alkuun muutaman kotimaisen niin sanotun varman nakin, jotta väki löytää taas tuttuun paikkaan. Mutta eipä heti takaisin osattukaan: vasta syyskuussa alkoi vilkastua.

Siitä jatkettiin, katsojarajoitukset, hygieniasuositukset ja muut huomioiden. Melko lailla saatiin sentään kirittyä, eritoten teematempausten suhteen, kunnes marraskuun lopulla sitten taas…

No, eipä oikeastaan yllättänyt. Ja tuskin korona lienee vielä kaikkia tapojaan osoittanut, muuntuvainen kun näyttää olevan. Ans kattoo nyt.

Sauli Pesonen

Näkökulman kirjoittaja on Sauli Pesonen, Oulun Elokuvakeskuksen toiminnanjohtaja.

Lue myös