Siirry suoraan sisältöön

Sanginjoen Loppulasta aletaan kehittää alueen luontokeskusta – taustalla luontokahvila-aktiivien uuttera vapaaehtoistyö

11.4.2021

Oletko jo ehtinyt tutustua Sanginjoen Loppulan mutkattomaan ja tunnelmalliseen luontokahvilaan? Vanhassa metsänvartijan talossa toimintaa on pyörittänyt Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistyksen väki yhteistyökumppaneineen. Nyt toiminnassa kääntyy kokonaan uusi lehti, kun aiemmin kaupungilta vuokrattu talo on siirtymässä Koneen Säätiön avustuksella luontoväen omaan omistukseen.

Loppulan luontoaktiiveilla on nyt syytä juhlaan, sillä Sanginjoen ulkometsän Oulun kaupungilta tammikuussa ostanut Koneen Säätiö on sitoutunut myös avustamaan Loppulan rakennuksen hankkimista ja kunnostamista 345 000 eurolla alueen luontokeskukseksi. 

"Tätä varten perustettiin erillinen yhdistys nimeltään Loppulan ystävät", kertoo Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistyksen varapuheenjohtaja ja myös Loppulan ystävät ry:n varapuheenjohtaja Kalle Hellström.

Loppulan avaimet vaihtavat omistajaa näillä näkymin toukokuussa.

Loppulan rakennus on toiminut aikoinaan metsänvartijan asumuksena.
Loppulan päärakennus on toiminut aikoinaan metsänvartijan asumuksena. Menneestä muistuttaa jykevä työpöytä.

"Vuosi sitten oltiin jo luovuttu toivosta, että saataisiin rakennusta ostettua", muistelee Hellström.

"Nyt oltiin ihan puulla päähän lyötyjä", naurahtaa Helmi Kuittinen.

"Olen monena päivänä jo vuodattanut ilon ja riemun kyyneleitä, kun olen lukenut sitä Koneen säätiön ja Oulun kaupungin välistä metsäkauppakirjaa", lisää Loppulan ystävät ry:n rahastonhoitaja Juha Korhonen.

"Vakaa usko siihen on ollut, että joskus asiat liikahtavat eteenpäin, mutta tämä toteutui vielä odotettua nopeammin", hän iloitsee.

Suunnitelmissa perusteellinen remontti ja uutta toimintaa

Vanha hirsirakennus tullaan remontoimaan tulevina vuosina lattiasta kattoon.

Toiminnan kehittämiseen löytyy myös runsaasti ideoiden aihioita. Rakennuksen yhteyteen voisi tulla esimerkiksi vuokrakota ja talon päätyyn kaksi vuokratupahuonetta. Korhonen väläyttelee myös ajatuksia taitelijaresidenssitoiminnasta.

Loppulan luontokahvilan tiloja Sanginjoella
Komea pirtinpöytä hallitsee huonetta, josta voi tulevaisuudessa tulla toinen vuokratuvista.

"Ajatuksena on yhteisöllinen kokonaisuus. Pyritään osallistamaan kaikkia kansalaisia tähän ideointiin", hän lisää. Yhteistyötä tehdään tiiviisti myös Metsähallituksen kanssa.

Loppulan tulevaisuus näyttää nyt valoisalta, ja hienon lopputuloksen taustalta löytyy monen uutteran ihmisen pitkäjänteinen työ.

"Ei voi liikaa korostaa sen vapaaehtoistyön roolia, joka on johtanut siihen, että olemme päässeet tähän pisteeseen saakka", Korhonen painottaa.

"On hienoa, mitä tällaisella tavoitteellisella yhteistyöllä voidaan saada yhteiskunnassa aikaan. Sanginjoella on nyt mahdollisesti kylvetty kansallispuiston siemen, ja tulossa on toivottavasti yhteisöllinen luontotalo tai luontokeskus", hän lisää.

Kahvilanpitoa ja opastusta rennolla otteella

Luontokahvilatoimintaa Loppulassa on ollut vuoden 2016 kesästä saakka.

"Mukana oli ensiksi useita luontojärjestöjä. Myöhempinä kesinä toimijana on ollut Luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistys. On meillä toki ollut yhteistyötä monien tahojen kanssa, esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen, Animalian ja Marttojen", kertoo Kalle Hellström.

Vapaaehtoiset ovat yleensä pyörittäneet kahvilatoimintaa kesäkuusta syyskuulle, joskus jopa lokakuun loppuun saakka.

"Lisäksi mukana on ollut paikallisia nuoria Osuuspankin työllistämissetelillä ja Oulun kaupungin kesätyösetelillä", Hellström kertoo.

Helmi Kuittinen ja Sebastian Sunila Loppulan keittiössä
Kahvilanpitäjät Helmi Kuittinen ja Sebastian Sunila Loppulan keittiössä.

Ystävällisiltä kahvilanpitäjiltä on saanut alusta alkaen myös neuvoja Sanginjoen metsissä liikkumiseen.

"Me kahvilanpitäjät ollaan aina kerrottu kävijoille ulkometsästä, luonnonsuojelusta ja reiteistä", kertoo Marjut Rautio.

"Minusta Loppula on vielä mukavampi kuin perinteinen opastuskeskus, koska tämä on niin epämuodollinen. Täällä jutellaan ihminen ihmiselle, vertaisena. Siitä muodostuu hyvä tunnelma", kuvailee Helmi Kuittinen.

Luontoon voi tutustua myös valokuvanäyttelyn ja retkien kautta

Erilaiset retket ovat olennainen osa luontokahvilan toimintaa.

"Meillä on ollut esimerkiksi valkolehdokkiretkiä ja syksyisin sieni- ja marjaretkiä", kertoo Annamari Sopanen.

Luontovalokuvia Loppulan kahvilan seinillä
Loppulan tiloista löytyy myös näyttely, joka esittelee Sanginjoen luontoa valokuvin.

"Tämä onkin ollut jo tavallaan opastuskeskus. Monet kävijät eivät esimerkiksi tiedä, että Sanginjoen ulkometsän alueella kulkee merkittyjä reittejä, kuten vaikkapa Kalimeenlammen ja Isokankaan reitit", kertoo Marjut Rautio.

"Ollaan tehty myös tänne metsäsuksilla latuja, jotka ihmiset ovat hienosti löytäneet", hän kertoo.

Opastekyltti ohjaa ladulle Loppulan pihamaalta
Tänä talvena Loppulaan on päässyt latua myöten aina Kivikkokankaalta saakka.

Loppulassa onkin kahviteltu ja järjestetty tilaisuuksia myös talvisaikaan.

"Marraskuun alussa ollaan juhlittu kekriä sekä hiihtolomaviikon aikaan keväällä on ollut latukahvilatoimintaa", kertoo Marjut Rautio.

"Kekrihän on perinteinen suomalainen syysjuhla. Sen aikaan on poltettu kekripukki ja järjestetty ohjelmaa, soitettu musiikkia ja nautittu perinneruokia kuten naurispuuroa ja rönttösiä. Tämä miljöö sopii hyvin perinteiden esille tuomiseen", tuumailee Kalle Hellström.

Aktiiviporukka tarinoita täynnä

Loppulan kahvila-aktiiveja yhdistävät luonto, luonnonsuojelu ja retkeily.

"Meillä on erilaisia taustoja ja tulokulmia asiaan. Minä olen biologi ja olen ollut luonnosta aina kiinnostunut. Luonnonsuojelussa olen ollut parikymmentä vuotta mukana ja kasvanut siihen kiinni. Sanginjoen suojeluprosessissakin olen ollut mukana vuodesta 2004, kun jätettiin suojelualoite", kertoo Kalle Hellström.

"Samoin olen myös ollut suojeluprosessissa mukana sen 17 vuotta", kertoo Helmi Kuittinen.

 Myös Marjut Rautio kertoo olleensa Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n jäsen aina parikymppisestä saakka. "Oulun yhdistyksen toimintaan tulin mukaan retkien myötä", hän muistelee.

 "Minä tulin puolestani mukaan toimintaan vuonna 2016 palkkatuella. Olen myös biologi, mutta toiselle alalle kouluttautumassa", kertoo Annamari Sopanen.

 Työtunteja kahvilan eteen ei lasketa. "Mutta kyllähän niitä paljon on tullut", naurahtaa Sebastian Sunila, joka on kahvilanpidon lisäksi tehnyt muun muassa mainos- ja opaskylttejä Loppulaan.

Sunila kertoo, että Loppulan toiminnassa on ollut mukana koko hänen perheensä. "Monenlaista on tullut tehtyä, mutta parasta tässä on ollut kahvilanpito", hän summaa.

Luontokahvila-aktiivit Annamari Sunila, Helmi Kuittinen, Kalle Hellstrom, Sebastian Sunila, Juha Korhonen ja Marjut Rautio nauttivat ilta-auringon säteistä Loppulan pihamaalla.
Luontokahvila-aktiivit Annamari Sopanen, Helmi Kuittinen, Kalle Hellstrom, Sebastian Sunila, Juha Korhonen ja Marjut Rautio nauttivat ilta-auringon säteistä Loppulan pihamaalla. Kuvat: Minna Mäki-Heikkilä

Liittyvät sisällöt

Lue myös

Lue lisää aiheesta