Siirry suoraan sisältöön

Salli huristeli Saarelaan

22.12.2020

Kun kello tuli kymmenen joulukuussa 1980, hyppäsi Salli Väisänen uuteen työpaikkaansa bussiin. Istahti takaosan penkille ja rupesi käsittelemään markkoja, joita sai matkustajilta. Joiltakin tuli paperinen lippukin, joka revittiin irti lippuvihkosta.

Salli oli ryhtynyt vastikään Veljekset Pohjola Oy:n rahastajaksi ja istui bussissa kolme talvikautta aina vuoteen 1983.

”Jokaisessa bussissa ei rahastajaa ollut, vaan heitä hyödynnettiin ruuhka-aikoina ja lähinnä talvikaudella. Siellä minä sitten istuin viiteen, kuuteen saakka, kunnes työvuoroni päättyi. Kahvit juotiin joskus päätepysäkillä ja Tuirassa pääsin vessaan, mutta virallisesti taukoja ei ollut.”

Salli oli päässyt rahastajaksi kysyttyään töitä veljeltään, joka oli kuljettajana Veljekset Pohjola Oy:ssä.

”Yksinkertaista työtähän se oli, istuin ja rahastin. Lippujakaan ei ollut kovin monenlaista eikä tietysti älykorteista tai edes kuukausikorteista ollut tietoakaan.”

Tyttäret söivät äidin eväät

80-luvulla bussilla ajelleet muistavat joskus rahastajien olleen tiukkoja tyyppejä, joita saatettiin vähän jopa pelätä tai ainakin aristella. Salli nauraa moiselle muistolle, sillä ei hän ainakaan koskaan ollut kenellekään tiukka.

”Tarkastajat olivat sitten erikseen, heillä oli koppalakki päässä ja he tulivat joskus bussiin tarkastamaan liput. Mutta en minä kyllä muista heidänkään koskaan puuttuneen mihinkään. Meillä ei ollut erikseen univormuja, vaan istuin ihan omissa vaatteissani.”

Järjestyshäiriöitäkään Salli ei muista, mutta yhdessä kolarissa hän kerran sattui olemaan mukana.

”Minä olin bussissa numero kaksi, joka kulki Nuottasaaren ja Saarelan väliä. Kerran Sangintiellä Myllyojan kohdalla sattui kolari, jossa auto ajoi bussin keulaan. Sairaalaan piti sitten henkilöauton matkustajat kuljettaa.”

Muutoin matkat kuluivat mukavasti maisemia katsellen, ja joskus Sallin silloin ala-asteella olleet tyttäret hyppäsivät äidin matkaan.

”Taisivat kyllä syödä minun eväsleipäni silloin kun tulivat”, nauraa Salli.

Salli piti työstään, vaikka istuminen taisi joskus käydä kankkujen päälle. Työkavereina miehet olivat reiluja eivätkä turhia saivarrelleet. Enimmäkseen matkustajina olivat työssäkäyvät ja koululaiset, vähemmän silloin kuljetettiin bussissa esimerkiksi lemmikkejä.

Salli ajaa vieläkin mielellään bussilla

Kolmen talven kokemuksen jälkeen Salli sai työpaikan Matkahuollosta, jossa hän työskentelikin eläkkeelle pääsemiseensä saakka eli kolmekymmentä vuotta.

”Työskentelin sekä rahti- että henkilöliikenteessä, mutta välillä myös kirjanpidossa. Sittemmin kun tietokoneet yleistyivät, sain koulutuksen ATK-kouluttajaksi ja kävin neuvomassa tietokoneen käyttöä pienillä asemilla pitkin Pohjois-Suomea.”

Salli jäi eläkkeelle kahdeksan vuotta sitten ja ajelee vieläkin mielellään bussilla.

”Bussissahan on mukava matkustaa, kun ei itse tarvitse ajaa ja huolehtia mistään. Saa olla omissa maailmoissaan, kunhan sitten muistaa vain jäädä oikealla pysäkillä pois.”

Pankkikortilla voi maksaa elokuussa

Oulun joukkoliikenteessä on meneillään hanke, joka mahdollistaa pankkikortilla maksamisen elokuussa 2021. Pankkikortti toimii asiakkaan matkalippuna ja satunnainenkin matkustaja voi näin ollen hypätä bussin kyytiin ilman käteistä tai matkakorttia ja käyttää lähimaksua. Hanke toteutetaan yhteistyössä Tampereen ja Helsingin kanssa.

 

 

Salli Väisänen toimi bussin rahastajana 80-luvun alussa ja ajelee vieläkin mielellään bussilla – siinä kun on oma kuljettaja. Kuva: Martu Väisänen

Lue myös

Lue lisää aiheesta