Siirry suoraan sisältöön

Ruokalähetti soittaa yhdesti

21.7.2020

Toimittaja puraisi pitsaa ja tunsi itsensä häpeällisen etuoikeutetuksi.

Lajissaan Suomen parhaaksi äänestetyssä oululaisravintolassa on koronasulun jälkeen täyttä, mutta mukavan väljää. Käsidesi tervehtii ovella ja odottaa pöydässä vesikannun vieressä. Ruoka-annokset ovat edelleen kuumia, täyteläisiä ja kotipakettiin pakattavan suuria.

Elämäni kohokohtiin ja vähän matalimpiinkin mäkiin kuuluu ulkoruokinta. Tänä keväänä aloin pakkoraossa tilata ravintolaruokaa kotiinkuljetuksena, vaikka aiemmin olin henkisesti nyrpistellyt systeemille:

Liian helppoa! Liian amerikkalaista! Liian suosittua!

Molemmilla kerroilla olen tilannut pitsaa ihanan valtavasta määrästä annosvalikoimaa. Olen toki huomioinut esimerkiksi salaatit. Niiden tilaaminen ruokakuljetusyrityksestä tuntuu kuitenkin systeemin alikäytöltä ja vähättelyltä.

Liiketoimintakonseptia epäilen siis amerikkalaiseksi. Niin vaivaton ja kannustava kokemus se on. Huvitan itseäni odotellessani ja seuraan tietokoneen ruudulta tilaukseni matkaa kokin käsistä suuhuni.

Järjestelmä lietsoo jännitystä: enää kolme minuuttia ja ruoka on ovellasi!

Tilanne etenee ihanteellisesti kuvitellun saksalaisen järjestelmällisyyden kannattajalle: ovipuhelin soi minuutilleen silloin, kun sen on järjestelmässä arvioitukin soivan. Eihän näin käy koskaan missään oikeassa elämässä.

Ei edes Suomessa, vaikka hellimmekin omakuvaamme maailman jämpteimpänä kansakuntana.

Ruokalähettiä ei tarvitse kohdata. Ja sehän sopii suomalaiselle, varsinkin sellaiselle, joka ennen asunnosta poistumistaan kuikkii ovisilmästä näkyykö käytävässä naapuria.

Ovipuhelimeni kamerasta olen nähnyt, että ateriani tuoja on mahdollisesti maahanmuuttaja. Hän soittaa kerran ovikelloa, jättää pahvilaatikon oveni taakse ja häipyy nopeasti.

Hetken aikaa, ennen pitsan ensipuraisua, tunnen oloni häpeällisen etuoikeutetuksi.

Kuin hyväosainen elävästä elämästä eristäytyjä palvelijaesikuntineen. Siellä jossain massiivisen aitansa takana, maassa missä ei eletä pienten tuloerojen hyvinvointivaltiossa.

Molemmilla kerroilla olen arvioinut kuljetuksen järjestelmään erinomaiseksi. Toisella kerralla tähditin sen ruokaa paremmaksi.

Sirpa Tarkkinen on Mun Oulun toimittaja.

Lue myös