Siirry suoraan sisältöön

Räiskäleistä se lähti: kiinnostus ruokaan vei Ritva Kyllin myös Botnia-palkintoehdokkaaksi

1.10.2022

Ritva Kyllin Suomen ruokahistoria: Suolalihasta sushiin -teos oli tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana viime vuoden lopulla. Kyllin ruokahistoriateoksessa oululainen perinne korostuu, vaikka rössypottu on kirjoittajalta vielä valmistamatta. Nyt hän myös on tämän vuoden Botnia-kirjallisuuspalkintoehdokas.

Ritva Kylli on filosofian tohtori, Suomen ja Pohjois-Euroopan historian dosentti sekä arktisen ja pohjoisen historia yliopistolehtori Oulun yliopistossa.

Viime vuonna Kylli voitti aikakauslehti Kanavan ja Otavan Kirjasäätiön 10 000 euron Kanava-tietokirjapalkinnon. Hänen vuonna 2005 ilmestynyt väitöskirjansa palkittiin Oulun yliopistolla vuoden parhaana väitöskirjana. 

Kun Kylli valmistui Oulun yliopistosta historian laitokselta filosofian maisteriksi vuonna 1999, ei hän ollut kuullutkaan sellaisesta aihealueesta kuin ruokahistoria. 

”Ihmettelen, että miksi siitä ei ole tutkimusmielessä aiemmin kirjoitettu näin laajasti. Kuitenkin ruuan kautta avautuu ihmiskunnan uskomatonta historiaa, se on ollut paljon esillä lehdissä aina, ja ruokaa on pakko jokaisen ajatella”, Kylli sanoo. 

Sota-aikanakin syötiin

Erityisesti Kylli haluaa nostaa sota-ajan ruokakulttuuria. 

”Rintamalla tehtiin vanikkafondueta ja lotat sekä sotilaskotisisaret nostattivat kotoista tunnelmaa pullakahveilla. Pullan leipominen rintamaolosuhteissa ei ollut aivan vaivaton suoritus”, Kylli huomauttaa. 

Ruokahistoriakirjansa ajallinen perspektiivi on hyvin pitkä, sillä se ulottuu keskiajalta 2000-lukuun. 

Sellainen eksoottinen herkku kuin parmesaanijuusto mainitaan vuonna 1756 listassa, johon on Ruotsin vallan aikaisessa Suomessa lueteltu kiellettyjä ylellisyystuontituotteita.  

Yksi selkeä ajallinen taitekohta suomalaisessa ruokahistoriassa on perunan ilmestyminen pöytiin 1800-luvulla. Se syrjäytti kaalin ja nykyisin jälleen suosion saavuttaneen härkäpavun. 

Vitamiinit aiheuttivat kiivasta keskustelua

Toinen ajallinen ruokakulttuurin muutos liittyy 1960- ja 1970-lukuun. Silloin muutettiin kaupunkeihin ja naiset siirtyivät laajalti ansiotöihin. Alkoi elintarviketeollisuuden aika. 

”Koulujen kotitalousopetuksen ansiosta 1980-luvun lopulla myös miehet alkoivat laittaa ruokaa, kun he muuttivat pois lapsuuskodeistaan”, Kylli kertoo. 

Ruuan kautta avautuu ihmiskunnan uskomatonta historiaa.

1900-luvun lopulla ruokauutinen oli enää harvoin hyvä uutinen: sen yhteydessä alkoivat korostua myös luonnonkatastrofit, leimautuminen syödyn ravinnon perusteella, moraali ja vastuullisuus. 

Vitamiinit tulivat sekoittamaan perheenäitien ruuanlaittoa niinkin myöhään kuin 1920–1930-luvuilla. Silloin käytiinkin vilkasta vitamiinikeskustelua. Paljon poristiin siitä, mikä olisi oikea tapa tarjota esimerkiksi marjat mahdollisimman terveellisesti. 

Ruoka piti perhettä koossa

Kyllin omat kirkkaimmat ruokamuistot liittyvät lapsuuden sunnuntairäiskäleisiin Ruukissa: ensin käytiin kävelyllä ”ikkunatalolenkillä” ja sitten syötiin äidin paistamia lettuja tai hillasoppaa. Tieto-Finlandia-ehdokaskirjansa hän onkin omistanut äidilleen. 

”Ruoka oli meillä lapsuudessani koossa pitävä voima, pääsiäisten ja joulujen ruuat suunniteltiin tarkasti. Nyt etätöissä kaipaan todella paljon lounasruokaloiden salaattipöytiä!” kaihoaa Kylli.

Sushi on yksi Kyllin lempiruuista, johon hän tutustui tutkijavaihdossa Sapporossa vuonna 2018. Kylliin teki siellä myös vaikutuksen tapa käyttää eläimen kaikki osat ravinnoksi. 

”60-luvulla Tokion olympialaisten yhteydessä alettiin kirjoittaa yhä enemmän Japanista. Sitten 80-luvun jälkeen kaukomatkailu alkoi yleistyä, ruuan terveellisyyttä alettiin korostaa ja sushiakin uskallettiin maistaa”, kertoo Kylli sushin matkasta suomalaisiin suihin. 

Hänen toinen suosikkisyömisensä on pitsa, johon kuuluu aina ainakin tomaattia ja sipulia.  

Suunnitelmissa kirjoituksia oululaisesta ruokahistoriasta

Kylli asuu Oulunsalossa talossa, joka on rakennettu luultavasti vuonna 1916. Sen leivinuunissa paistuvat paitsi ihanat pitsat myös tänäkin jouluna kinkku. Kinkkukirjoituksia historiallisesta näkökulmasta tutkijalta on jo kyseltykin. 

Suomen ruokahistoriaan on nostettu monia oululaisia ruokaesimerkkejä, kuten Teuvo Pakkalan köyhä Kakaravaaran Elsa, joka haaveilee riisipuurosta ja ajattelee isää.

”Rössypottua en ole vielä opetellut tekemään, eli aika sille jo olisi”, Kylli sanoo.

Kulttuuripääkaupunkivuotta varten Kyllin on tarkoitus kirjoittaa oululaisesta ruokahistoriasta. Pastanjauhantaa-bloginsa päivittyy vähintään kerran kuukaudessa.  

 

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 30.11.2021. Tieto-Finlandian vuonna 2021 voitti Osmo Tapio Räihälän kirjoittama Miksi nykymusiikki on niin vaikeaa.


Ehdokkaat Botnia-kirjallisuuspalkinnon voittajaksi 

Ritva Kyllin Suomen ruokahistoria – Suolalihasta sushiin (Gaudeamus 2021) on vuoden 2022 Botnia-kirjallisuuspalkintoehdokas. Muut ehdokkaat ovat seuraavat: Veli-Pekka Lehtola: Entiset elävät meissä – Saamelaisten historiat ja Suomi (Gaudeamus 2022), Antti Leikas: Tonttu. Valot sammuvat. (Siltala 2022), Miki Liukkonen: Elämä: Esipuhe (WSOY 2021), Virpi Koskela & Janne Körkkö: Yöjoen valot – Kuvia ja tarinoita Iijoen varrelta (SKS 2022), Ville Ranta: Kuinka valloitin Ranskan (WSOY 2021), Johanna Venho & Sanna Pelliccioni: Metsämuistikirja (Teos 2022), Katariina Vuori: Merireittejä menneisyyteen – Kun rakastuin kuolleeseen merikapteeniin (Like 2022).
Botnia-voittaja julkistetaan lokakuussa.

 




 

Mun Oulun tavoite on vahvistaa oululaisuutta ja sen näkyvyyttä lisäten Oulun kaupungin pito- ja vetovoimaa kirjoittamalla paikallisista ja ajankohtaista aiheista, kuten kaupungin päätöksistä, tapahtumista, kolmannesta sektorista, yksittäisistä kaupunkilaisista sekä mielenkiintoisista ilmiöistä. Mun Oulu on osa Oulun kaupungin viestintäorganisaatiota.
Ritva Kylli perehtyi keittiössään viime vuoden Tieto-Finlandia-ehdokkaisiin. Hän oli ehdokkaana itsekin myös Tieto-Finlandian saajaksi. Kuvat: Minna Mäki-Heikkilä

Lue myös

Lue lisää aiheesta