Siirry suoraan sisältöön

Radioaaltojen salattu maailma – radioamatöörit kokoontuvat tiistaisin Linnanmaalla

22.10.2021

Radioaallot eivät ole koskaan hiljaa. Joka hetki ympärillämme suhisevat tuhansien eri laitteiden lähettämät signaalit. Radioliikenteen maailma on maailma ympärillämme, jonne emme helposti näe. Vai näemmekö?

Radio saattaa monille tarkoittaa vain automatkalla kuunneltavaa ohjelmaa, mutta radioaalloilla kuuluu paljon muutakin.  Se tieto, mikä ennen kulki pitkin näkyviä puhelinlankoja, on muuttunut näkymättömäksi aaltoliikkeeksi, joka kulkee lähes valon nopeudella. Internet ja matkapuhelimet ovat vain lisänneet radioaaltojen tärkeyttä yhteiskunnalle.

Joka tiistai-iltaisin Linnanmaalla kokoontuu pieni ryhmä radioamatöörejä, jotka kartoittavat radion näkymätöntä maailmaa ja lähettävät viestejä kaukaisiin maailmankolkkiin. Oulun teekkarien radiokerho on aloittanut toimintansa vuonna 1969. Kerho toimi alun perin Välkkylässä, mutta muutti 80-luvulla Linnanmaalle Psoasin asuntolaan heti sen valmistuttua.

”Tämän rakennuksen ihan alkuperäisessä pohjapiirroksessakin löytyy merkintä radioamatöörikerhon paikasta”, Oulun Teekkarien Radiokerhon puheenjohtaja Heikki Seppänen (radiokutsu OH8HMX) naurahtaa.

Vanhat keinotkaan eivät ole poistuneet radioamatöörien käytöstä. Kommunikointi voidaan hoitaa perinteisellä sähköttimellä ja morsetuksella.

Viestien kantomatka riippuu monista tekijöistä, kuten säästä tai vaikka auringon aktiivisuudesta. Joinakin päivinä radioamatöörit keskustelevat mantereiden ylitse, kun taas joskus toiminta voi olla rajoittunut yhdelle mantereelle. Oulusta kuitenkin voidaan keskustella jopa Australiaan asti. Signaali ei silloin kulje suoraa reittiä, vaan kimpoaa ilmakehän varautuneesta ionosfääristä.

”Täällä Oulussa on paljon kohinaa ja häiriötä, kun erilaiset digitaaliset lähettimet ovat yleistyneet. Monet ovat siirtäneet asemansa maalle ja käyttävät sitä etänä. Meidän kerholla ei kuitenkaan ole vielä ollut tarvetta siirtyä”, Seppänen kertoo.

Maailmanlaajuinen ja paikallinen

Radioamatööritoiminta on monipuolinen harrastus. Kukaan ei harrasta sitä samalla tavalla. Joitain kiinnostaa radioiden teknologia, joitain taas eri asemien kerääminen ja bongailu. Tämä onkin ehkä se perinteisin radioamatööritoiminnan muoto.

Kun kaksi radioamatööriä saavat yhteyden avatuksi on tapana lähettää toisilleen postikortinomaisia QSL-kortteja, joilla voidaan todistaa yhteys tapahtuneeksi. Tällöin toiminta muistuttaa hieman keräilyä.

”Se vain lisää intoa, kun lähtee keräilemään niitä. Voi myös kerätä vaikka vuorenhuippuja, maantieteellisiä sijainteja tai vaikka luonnonsuojelualueita. Se pitää yllä myös tietynlaista kilpailuhenkeä”, radiokerhon QSL-manageri Juhani Tapaninen (radiokutsu OH8MXL) kertoo.

”Eikä tämä ole pelkkää istuskelua. Olen polkenut radiovehkeet tarakalla Isokankaan suojelualueelle ja ihan onnistuneesti meni se peditio”, Tapaninen jatkaa.

QSL-korteilla radioamatöörit voivat todistaa yhteyden onnistuneeksi. Teekkarien Radiokerholla kortteja on kerätty jo satoja.

Peditiolla radioamatöörit tarkoittavat tutkimusmatkaa paikkaan, jossa kukaan ei ole kuunnellut tai ainakaan lähettänyt ennen radioamatöörisignaaleja. Teekkarien Radiokerhollakin järjestetään perinteenä jokavuotinen peditio Hailuotoon.

”Harrastuksena tämä on älyttömän laaja ja löytyy vaikka minkälaisia palasia ja kilpailuja”, Seppänen kertoo.

”Tämä on kanssa yllättävän halpa harrastus verrattuna moneen muuhun. 18 euroa on yhden radioamatööritutkinnon moduulin hinta ja näitä tarvitaan tutkintoa varten kaksi. Lisäksi tarvitaan vielä radioamatöörinpätevyystodistus ja vuosittainen radioamatöörilupa.
Alkuun pääsee hieman alle sadan euron summalla”, Seppänen jatkaa.

Agenttiradioita ja sotilastutkia

Radioamatööritoiminta tapahtuu varsinaisesti vain radioamatööreille varatuilla taajuusalueilla. Silti radioamatööri kuulee myös kaikenlaista muutakin toimintaa. Monesti ne ovat meille arkipäiväisiä asioita, kuten radiopuhelimia, langattomia verkkoja sekä muita lähettimiä. Radiosignaalit kuitenkaan eivät tunne maiden rajoja vaan kulkevat vapaasti.

”Onhan siellä noita numeroasemia ja muita agenttihommia, mutta ne ovat aika yksitoikkoista kuunneltavaa, kun ne luettelevat vain numeroita, joista ei voi kuin spekuloida niiden merkitystä”, Seppänen mainitsee.

Venäjän Tikka on yksi tällainen sotilaallinen kummallisuus, joka moni muistetaan radiokerholla hyvin. Neuvostoliiton sotilastutka nimettiin leikkisästi Tikaksi, koska sen aiheuttama häiriö oli maailmanlaajuinen. Tikkaa saattoi aikoinaan kuunnella jopa normaalilla radiolla.

”Kaikenlaista tavaraa saa kyllä kuunnella, mutta vieläkin kiellettyä kertoa, mitä on kuullut”, Seppänen naurahtaa.

Konsta Rantakangas ja Heikki Seppänen ovat kokeneita radioamatöörejä. Rantakankaalla harrastus tuli verenperintönä isältä. Kuvat: Petri Uusitalo

Lue myös

Lue lisää aiheesta