Siirry suoraan sisältöön

Palkittu Pauli Tapio kirjoittaa esiin myös oululaista maisemaa

14.12.2021

Yksi Kalevi Jäntin palkinnon saajista tänä vuonna oli oululaissyntyinen, nykyinen helsinkiläinen Pauli Tapio. Hänet palkittiin Tyhjä, suuri ja öinen -runoteoksestaan joulukuun alussa.

Palkintoperusteissa todettiin, että Pauli Tapion teos on uudistanut runoelman muotoa. Palkinnon myöntäneen Kalevi Jäntin säätiön mukaan runokokoelma on myös kunnianhimoinen, tasapainoinen ja hiottu.  

Tapiolta on tähän mennessä ilmestynyt kolme runokokoelmaa. Hänelle on myönnetty myös Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto vuonna 2017. 

Lisäksi Tapio on saanut Varpuset ja aika -teoksellaan Bridges of Struga -palkinnon.  

”Se meni vähemmällä huomiolla Suomessa, mutta on kansainvälinen palkinto, jonka sain Makedoniasta”, Tapio sanoo. 

Alussa introverttiä touhua

Omaa runouttaan Tapio luonnehtii perinteillä leikitteleväksi, vahvasti nykymaailmassa kiinni olevaksi ja muototietoiseksi.  

Tapio tiedostaa, että ”nykyrunous aiheuttaa pöyristystä”.

”Se mielletään vaikeaksi, hämäräksi ja liian älylliseksi, leimoja isketään. Sen kokemuksen läpi pitää päästä. Itsensä likoon laittaminen voi toki olla vaikeaa, sillä touhu on introverttiä ainakin aluksi. Motivaatiolle ja runouden ymmärtämiselle on kuitenkin tärkeää, että runoilija menee maailmaan.”

Nykyrunous aiheuttaa pöyristystä.

Oulusta Helsinkiin Tapio muutti 19-vuotiaana. Hän kävi Oulussa lyseon IB-linjan, mutta isän yrityskomennusten vuoksi hän on asunut lapsena myös Englannissa, Yhdysvalloissa ja Tšekkoslovakiassa. 

”Äidinkielen opetus IB-lyseossa oli erinomaista, silloinen äidinkielen opettajani ja nykyinen rehtori Mika Aalto tutustutti minut merkittävään Paavo Haavikkoon. Käytän runoissani myös oululaisia maisemia hyödykseni”, Tapio kertoo.

Käännöstietokone päässä helpottaa

Filosofian maisteri Tapio on opiskellut kirjallisuutta ja venäjää Helsingin yliopistossa.  
Hän työskentelee myös kielenkääntäjänä venäjästä suomeen.

Käännöstöihinsä kuuluvat neljä Sergei Dovlatovin teosta sekä Nobel-palkittu Svetlana Aleksijevitšin Sodalla ei ole naisen kasvoja

Kääntämisestä Tapio tykkää. 

”Siihen ei liity luomisen tuskaa kuten muuhun kirjoittamiseen, vaikka samalla tavalla se on kirjoittamista. Luodaan uutta tekstiä, joka vastaa mahdollisimman hyvin alkuperäistä. Venäjän ja suomen kielet ovat toki kohtalaisen erilaiset, mutta ne ovat myös eläneet rinta rinnan ja suomessa on paljon lainaa venäjästä. Meillä on myös pitkä historiallinen suhde, sillä venäläistä kirjallisuutta on käännetty suomeksi 1800-luvulta alkaen.”

Tapiolle on jo muodostunut päähän ”käännöstietokone”. Sen ansiosta hän alkaa tunnistaa tietyt lauserakenteet ja niin jää aikaa hioa tekstin yksityiskohtaisuuksia ja hienouksia. 
 

Kalevi Jäntin palkinto oli Tapion kirjoittajan uralla kolmas, joista yksi huomiointi on kansainvälistä tasoa. Kuva: Timo Raunio

Lue myös

Lue lisää aiheesta