Siirry suoraan sisältöön

Pala historiaa: Ensimmäiset kunnallisvaalit järjestettiin sisällissodan jälkeen - porvareilla ja demareilla tasatilanne Oulun valtuustossa

12.8.2022

Oulussa järjestettiin ensimmäiset yleiseen äänioikeuteen perustuneet kunnallisvaalit joulukuussa 1918, jolloin samana vuonna käyty sisällissota vielä varjosti kunnallispolitiikkaa. Oulussa vaalitulos oli poikkeuksellinen kuin useimmissa muissa Suomessa kaupungeissa, sillä SDP ja porvaripuolueiden vaaliliitto saivat yhtä paljon paikkoja kaupunginvaltuustoon.

Suomessa säädettiin kunnallishallintoa koskevat lait 1800-luvun jälkipuoliskolla, jolloin Suomi oli vielä osa Venäjän keisarikuntaa. Maaseutua koskeva vuoden 1865 kunnallisasetus siirsi kirkon vastuulla olleet maalliset asiat maalaiskuntien tehtäväksi. Kaupunkien itsehallintoa koskenut kunnallisasetus säädettiin vuonna 1873 ja se tuli voimaan kaksi vuotta myöhemmin.

Kaupunkeja olivat johtaneet pormestarien rinnalla maistraatti, kaupunginvanhimmat ja raastuvankokous aikaisemmin, mutta porvarisoikeuksien haltijoilla oli ensisijainen oikeus osallistua päätösten tekemiseen. Vuonna 1875 voimaan tullut laki laajensi äänivaltaa kaupungeissa, mutta äänivalta rajattiin veroa maksaviin kuntalaisiin. Tilanne oli samanlainen myös maalaiskunnissa, missä kuntakokouksiin saivat osallistua kunnallisveroa maksavat asukkaat.

Miehet etuoikeutettuja kunnallispolitiikassa

Kaupunkien itsehallintoa koskenut asetus merkitsi sitä, että kaupunkien asukkaat valitsivat päättäjiksi valtuusmiehet eli valtuutetut. Asetuksessa mainittiin, että valtuutetuksi oli mahdollista tulla vain kunnassa asunut vähintään 25-vuotias mies. Itsenäisillä veroa maksavilla naisilla oli äänioikeus ja heidän oli mahdollista päästä lautakuntiin, mutta ei valtuutetuiksi.

Kaupungin asukasluku määräsi valtuutettujen lukumäärän, joten Oulun kaupunginvaltuustoon tuli 24 valtuutettua. Oulu oli nykyistä pienempi kaupunki 1870-luvun alussa, sillä asukasluku oli 7 288 tuolloin.

Oulun kaupunginvaltuusto kokoontui vanhassa kaupungintalossa eli nykyisessä kulttuuritalo Valveessa vielä 1900-luvun alussa.

Ensimmäiset valtuutetut valittiin Oulussa joulukuussa 1875. Oulun kaupunginvaltuuston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kihlakunnantuomari Johan Wilhem Lindbohm. Kaupunginvaltuusto kokoontui maistraatin ja raatihuoneen istuntosalissa ensimmäisenä vuosina, jolloin kokouspaikkoina olivat kauppias T. V. Liljeblomin talo ja sitten kelloseppä Ahlstradin talo.

Kielitaistelua kunnallispolitiikassa

Oulun kaupunginvaltuuston ensimmäisiä tehtäviä olivat kaupunginvaltuuston työjärjestyksen ja rahatoimikunnan ohjesäännön laatiminen. Valtuutetut valittiin kolmeksi vuodeksi tuolloin, mutta joka kolmas valtuutettu erosi vuosittain. Tästä huolimatta vanhat oululaiset suvut ja entiset johtomiehet säilyttivät johtoaseman kaupunginvaltuustossa ensimmäisinä vuosina.

J. W. Lindbohmin jälkeen Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toimi piirilääkäri Karl Gustaf Fogerholm. Kuuluisaan sukuun kuulunut kauppaneuvos Albert Oskar Snellman toimi kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuosina 1884–1887.

Oulun kaupunginvaltuuston kokousten pöytäkirjat kirjoitettiin ruotsin kielellä aluksi, sillä Oulu oli kaksikielinen kaupunki tuolloin. Oulun kunnallispolitiikkaa leimasivat riidat suomenkielisten ja ruotsinkielisten puolueiden välillä, mutta tilanne oli samanlainen myös muualla kaksikielisessä Suomessa. Suomenkielisille merkitsi voittoa se, että pöytäkirjat kirjoitettiin suomen kielellä vuodesta 1894 alkaen.

Yleinen kunnallinen äänioikeus toteutui

Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa oli yleinen äänioikeus vuonna 1907, mutta kunnallinen äänioikeus riippui edelleen kuntalaisen maksamasta veroäyristä. Sosialidemokraattinen puolue, joka oli eduskunnan suurin puolue, ajoi yleistä äänioikeutta myös kunnallispolitiikkaan.

Eduskunta hyväksyi heinäkuussa 1917 lakiesityksen, joka mahdollisti kunnalliset kansanäänestykset. Venäjän väliaikainen hallitus ei kuitenkaan vahvistanut uutta lakia. Lokakuussa 1917 valittu uusi eduskunta hyväksyi lopulta yleiseen äänioikeuteen perustuvat kunnallislait. Eduskunta hyväksyi myös esityksen Suomen itsenäistymisestä 6. joulukuuta 1917.

Oulun kaupunginvaltuuston kokous tammikuussa 1938. Kaupunginvaltuutetut oli valittu yleisen äänioikeuden perusteella melkein 20 vuoden ajan.

Yleiseen äänioikeuteen perustuvien kunnallisvaalien järjestäminen lykkääntyi Oulussa ja muualla Suomessa, koska maan itsenäistymistä seurasi valkoisten ja punaisten välillä käyty sisällissota vuonna 1918. Sodan aikana myös Oulussa käytiin lyhyt taistelu. Kunnallisvaalit oli mahdollista järjestää Oulussa lopulta 4. joulukuuta 1918, mutta joissakin osissa maata vaalit järjestettiin vuonna 1919.

Oulun uusi kaupunginvaltuusto kokoontui vielä vanhan kaupungintalon eli nykyisen kulttuuritalo Valeen tiloissa. Sitten kaupunginvaltuusto kokoontui Oulun Seurahuoneen tiloissa loppuvuodesta 1920 alkaen. Oulun Seurahuone siirtyi Oulun kaupungin hallintaan vuonna 1921.

Oulussa valtuuspaikat tasan

Oulussa joulukuussa 1918 järjestetyissä kunnallisvaaleissa valittiin 36 valtuutettua vuosiksi 1919–1921. Suomessa vuonna 1918 käyty sisällissota varjosti sotaa seuranneita vuosia. Punaisen Suomen johtajat olivat kuuluneet SDP:hen, mutta tämä puolue palasi politiikkaan uusien henkilöiden johtamana sodan jälkeen.

SDP sai puolet valtuustopaikoista ja ei-sosialististen eli porvaripuolueiden vaaliliitto sai puolet valtuustopaikoista. Uuden kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi valittiin porvarillinen kaupunginlääkäri Gabriel Gustaf Wilhelm Borg ja SDP:tä edustanut Otto Karhi valittiin varapuheenjohtajaksi.

Ensimmäisiä kunnallisvaaleja tutkineen historioitsija, filosofian tohtori Kati Katajiston mukaan Oulun vaalitulos oli poikkeuksellinen, koska kaupungeista Oulun lisäksi vain Kotkassa valtuustopaikat jakaantuivat tasan. Tampereella ja Kuopiossa oli vasemmistoenemmistö.

”Pääosassa maan kaupunkeja porvarillisella puolella oli enemmistö. Vuonna 1919 kaikista maan valtuustoista porvaripuolella oli enemmistö 453 valtuustossa, vasemmistolla enemmistö 60 valtuustossa, ja tasan kumpiakin oli 17”, hän kertoo.

Mun Oulun tavoite on vahvistaa oululaisuutta ja sen näkyvyyttä lisäten Oulun kaupungin pito- ja vetovoimaa kirjoittamalla paikallisista ja ajankohtaista aiheista, kuten kaupungin päätöksistä, tapahtumista, kolmannesta sektorista, yksittäisistä kaupunkilaisista sekä mielenkiintoisista ilmiöistä. Mun Oulu on osa Oulun kaupungin viestintäorganisaatiota.
SDP:tä edustanut Otto Karhi valittiin Oulun kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajaksi vuonna 1919. Hän oli kaupunginvaltuuston puheenjohtaja vuosina 1939–1961. Kuvat: Museovirasto

Liittyvät sisällöt

Lue myös

Lue lisää aiheesta