Siirry suoraan sisältöön

Pakolaiset palasivat kotiin sodan ja kauhean isovihan päätyttyä

29.1.2022

Suomen historian yksi synkimmistä ajanjaksoista oli ohi 300 vuotta sitten. Tämä oli isovihan aika, jolloin Ruotsille kuulunut Suomi koki tuhoisan Venäjän miehitysajan. Pakomatkalla olleet oululaiset ja muut suomalaiset palasivat kotiin vuoden 1721 rauhansopimuksen jälkeen. Oulu sai verovapauden, mikä auttoi kaupunkia toipumaan isovihasta.

Isovihan ajaksi kutsutaan sitä ajanjaksoa 1700-luvun alussa, jolloin Ruotsin kuningaskuntaan kuulunut Suomi oli Venäjän keisarikunnan miehittämä. Tämä miehitys oli seurausta suuresta Pohjan sodasta, joka oli syttynyt vuonna 1700. Venäjä, Tanska ja Saksi-Puolan henkilöunioni aloittivat sodan tehdäkseen lopun Ruotsin asemasta Itämeren johtavana suurvaltana.

Soturikuningas Kaarle XII:n johtama Ruotsin armeija, jossa oli myös paljon suomalaisia miehiä, voitti aluksi Tanskan ja Saksi-Puolan. Ruotsin armeija kärsi kuitenkin raskaan tappion Pultavan taistelussa Ukrainassa vuonna 1709. Venäjä valloitti seuraavaksi Ruotsin Itämeren maakunnat, minkä jälkeen oli vuorossa marssi Suomeen vuonna 1713. Ruotsin armeija kärsi tappiot Pälkäneen taistelussa syksyllä 1713 ja Napuen taistelussa Etelä-Pohjanmaalla helmikuussa 1714.

Kauhukertomukset aiheuttivat pakokauhun

Ouluun saapui pakolaisia vuonna 1714, ennen kuin Venäjän armeija saavutti kaupungin. Oululaiset kuulivat samalla myös kauhukertomuksia siitä, että venäläiset sotilaat ja kasakat olivat omaisuuden ryöstämisen lisäksi syyllistyneet julmuuksiin suomalaisia kohtaan. Tämä aiheutti pakokauhua.

Ruotsin armeija ei puolustanut Oulua kaupunkia ja Oulun linnaa, koska Suomessa ollut ruotsalainen armeija oli heikentynyt. Sotilaiden lisäksi maaherra ja useimmat virkamiehet, papit ja porvarit pakenivat kohti Pohjois-Ruotsia Oulusta syksyllä 1714. Jotkut oululaiset pakenivat piiloportteihin maaseudulle, mutta aivan kaikki eivät päässeet pakoon.

Venäläiset sotilaat ja kasakat ryöstivät omaisuutta ja polttivat kylät Suomessa isovihan aikana. He myös kaappasivat suomalaisia lapsia, nuoria ja naisia. Kuva: Kuva: Aarno Karimon maalaus. Kirjasarjan Kumpujen yöstä kuvitusta

Venäläiset sotilaat saapuivat Ouluun marraskuussa 1714, jolloin he ryöstivät ja hävittävät kirkon, koulun ja raatihuoneen. Tämä ei jäänyt ainoaksi ryöstöretkeksi. Venäläisiä ratsuväen sotilaita saapui jälleen Ouluun maaliskuussa 1715, jolloin he polttivat Oulun linnan puuosat ja Oulun kaupungin. Oululainen Jöran Sangi maksoi venäläisille veroa vastineeksi siitä, että Oulu olisi jätetty rauhaan. Tällä verolla ei ollut toivottua vaikutusta.

Miehittäjät kiduttivat suomalaisia monella tavalla, jotta he olisivat paljastaneet kätkemänsä arvoesineet. He myös surmasivat paljon suomalaisia, kuten kasakat tekivät Hailuodolla syksyllä 1714. Uhreista monet olivat Pohjanmaan rannikon asukkaita, jotka olivat paenneet Hailuodolle.

Oulun seutu piti autioittaa

Oulun pohjoispuolinen alue ja Oulujoen jokilaakso eivät säästyneet venäläisten ryöstöretkiltä. Venäläiset eivät tyytyneet omaisuuteen, sillä he veivät erityisesti lapsia, nuoria ja naisia orjuuteen. He vangitsivat 58 oululaista, jotka tiedetään nimeltä. Pohjanmaalta orjiksi siepatut vietiin ensin Etelä-Suomeen, mistä heidät vietiin Venäjälle.

Pohjois-Suomi oli leimallisesti sotatoimialue isovihan aikana. Venäjän armeija teki usein ryöstöretkiä Ouluun isovihan aikana, mutta se ei pitänyt Pohjois-Suomea pysyvästi miehitettynä. Venäläiset valloittivat Kajaanin linnan ruotsalaisilta vuonna 1716, minkä jälkeen Ruotsin armeijan joukkoja oli pääasiassa Torniojoen takana.

Keisari Pietari Suuri hallitsi Venäjää vuosina 1682–1725. Hän käski muuttaa Oulun pohjoispuolisen alueen autiomaaksi isovihan aikana. Kuva: Paul Delaroche, Peter der Grosse 1838. Public domain

Ruotsalaisen ratsupartion onnistui tehdä retki Ouluun saakka vuonna 1719. Venäjän keisari Pietari Suuri antoi näihin aikoihin käskyn muuttaa Oulun pohjoispuoliset alueet autiomaaksi. Käskyn taustalla on ajatus, että hävitetystä maasta ei olisi hyötyä Ruotsin armeijalle eikä Ruotsille uskollisille suomalaisille sisseille.

Venäläiset perustivat siviilihallinnon

Isovihassa oli alkanut rauhallisempi ajanjakso siitä alkaen, kun Venäjän miehittämään Suomeen perustettiin siviilihallinto vuonna 1717. Suomesta muodostettiin kenraalikuvernöörikunta, joka koostui laamannikunnista. Vaasaan asettui Pohjanmaan käskynhaltijaksi venäläisten kanssa yhteistyötä tehnyt laamanni Johan Otto Tiesenhausen, jonka vastuualue ulottui Ouluun saakka.

Venäläisen siviilihallinnon painopisteenä oli Etelä-Suomi. Se merkitsi suomalaisille verorasitusta ja sotaväenottoja. Venäjän armeijaan pakko-otettuja suomalaisia miehiä kutsutaan manttaalimiehiksi. Jyväskylän yliopiston historian professori Kustaa H. J. Vilkuna arvioi, että manttaalimiesten värväys kosketti vain vähän Pohjois-Pohjanmaata.

”Periaatteessa manttaalimiesten otto koski koko kenraalikuvernöörikuntaa Pohjanmaan laamannikunta mukaan lukien, mutta tosiasia on, että Pohjois-Pohjanmaalta ei juuri miehiä manttaalimiehiksi riittänyt”, hän toteaa.

Oulu sai verovapauden

Ruotsin kuningas Kaarle XII kaatui sotaretkellä Norjassa vuonna 1718. Sitten suuri Pohjan sota päättyi lopulta rauhansopimukseen vuonna 1721, jolloin myös isoviha päättyi. Arviolta 20 000 suomalaista oli viety Venäjälle siihen mennessä. Suomalaiset vangit saivat nyt oikeuden palata kotiin, mutta venäläiset yrittivät pitää ortodokseiksi käännytetyt vankinsa.

Suomi ja myös Oulu palasivat osaksi Ruotsia. Kun oululaiset palasivat kotikaupunkiin, he huomasivat sen olevan rappiolla. Julkiset rakennukset olivat palaneet, kun taas jäljellä olleet asuintalot olivat huonossa kunnossa. Oulu ei ollut täysin autiokaupunki, koska joissakin taloissa oli uusia asukkaita. He olivat harjoittaneet kalastusta ja kauppaa miehitysaikana.

Moni oululainen ei tullut takaisin kotikaupunkiin vielä syksyllä 1721. Paluu Ouluun olisi ollut epävarmaa, koska talvi lähestyi. Maistraatti kuulutti siksi huhtikuussa 1722, että oululaisten täytyi siirtyä kaupunkiin laillisille markkinapaikoille. Pohjanmaan maaherra Reinhold Wilhelm von Essen myönsi myös verovapauden Oululle, mikä auttoi kaupunkia toipumaan isovihan tuhoista.

Isoviha oli osa 1700-luvun alussa käytyä suurta Pohjan sotaa, jolloin paljon suomalaisia värvättiin Ruotsin armeijaan. Kuva: Gustaf Cederström, Värvare, 1879. Nationalmuseum. Public domain

Liittyvät sisällöt

Lue myös

Lue lisää aiheesta