Siirry suoraan sisältöön

Oulusta tuli rautateiden risteysasema itsenäisessä Suomessa

11.6.2022

Oulusta tuli rautateiden risteysasema Suomen itsenäisyyden alussa. Siihen mennessä olivat valmistuneet rautatieyhteydet Oulusta Etelä-Suomeen, Lappiin ja Oulujärven kautta Nurmekseen saakka. Oulun asemanseudun rakentaminen myös jatkui samaan aikaan. Ensimmäinen ja toinen maailmansota vaikuttivat osaltaan siihen, että liikenne oli vilkasta Oulun rautatieasemalla.

Oulusta tuli vaiheittain viime vuosisadan alussa rautateiden risteyspaikka, josta voi matkustaa Etelä-Suomeen, Lappiin ja myös Kajaanin kautta Itä-Suomeen.

Oulun ja Tornion välinen rautatie valmistui vuonna 1903, mutta Oulusta ei ollut vielä rautatieyhteyttä Oulujärven suuntaan. Sitä kuitenkin suunniteltiin jo 1800-luvun lopulla. Eduskunta hyväksyi vuonna 1917 rautatiehankkeen, jonka tuli ulottua Oulusta Nurmekseen saakka.

Ensimmäinen maailmansota vuosina 1914–18 viivästytti osaltaan Oulusta Oulujärven suuntaan johtaneen radan rakentamista. Rautatien rakentaminen alkoi sen jälkeen, kun Suomi oli itsenäistynyt vuonna 1917.

Junaliikenne Oulun ja Muhoksen välillä alkoi vuonna 1927. Oulun ja Kontiomäen välinen rautatie vihittiin 29. marraskuuta 1930, jolloin myös rautatieyhteys Nurmekseen saakka oli valmis. Oulusta oli tullut rautateiden risteyspaikka.

Asemanseudun rakentaminen jatkui

Rakentaminen Oulun asemanseudulla jatkui myös sen jälkeen, kun rautatieasema ja konepaja valmistuivat 1800-luvun lopulla. Rautatieaseman pohjoispuolelle oli rakennettu asuinrakennus, piharakennus ja kiitotavaratoimisto 1930-luvulle mennessä.

Rautatieaseman eteläpuolelle rakennettiin asemapäällikön talo, asemaravintola, tavaramakasiini, asuinrakennukset ja piharakennukset. Näistä asuinrakennuksista kaksikerroksinen punatiilitalo muutettiin myöhemmin toimistorakennukseksi. Rautatieasemaa myös laajennettiin 1920-luvulla.

Asemanseudun keskustan puolella oleva osa rajautuu lännessä Rautatienkatuun, idässä ratapihaan, pohjoisessa radan alittavaan Kajaanintiehen ja etelässä Saaristonkatuun. Pohjoinen Kajaanintien alikäytävä ja eteläinen Saaristonkadun alikäytävä rakennettiin 1920-luvulla.

Kun asemarakennus rakennettiin vuonna 1886, se sijaitsi vielä Oulun kaupungin reunalla. Kaupunki laajentui 1900-luvun alkuun mennessä rautatien itäpuolella sijaitsevaan Raksilaan.

Vapaaehtoinen rintamakomennuskunta on lähdössä Oulusta rintamalle Suomen sisällissodan aikana, vuonna 1918. Kuva: Museovirasto

Asemanseutu oli sotilaiden etappi

Rautatieyhteyden rakentamista Ouluun perusteltiin jo 1800-luvulla sillä, että Oulu oli varuskuntakaupunki. Oulusta täytyi sen takia olla paremmat liikenneyhteydet muualle Suomeen. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa Suomella ei ollut omaa armeijaa, joten Oulussa oli venäläinen varuskunta. Liikenne Oulun rautatieasemalla oli siitä syystä vilkasta.

Vuonna 1918 käydyssä Suomen sisällissodassa valkoiset joukot voittivat Oulun punakaartilaiset, minkä jälkeen venäläinen varuskunta antautui. ululaisia miehiä määrättiin valkoisten riveihin asevelvollisina. Heidät kuljetettiin Oulun rautatieasemalta junalla Etelä-Suomeen, joka oli punakaartilaisten hallussa.

Suomessa elettiin rauhanvuosia 1920- ja 1930-luvuille, kunnes Suomen ja Neuvostoliiton välille syttyi talvisota 30. marraskuuta 1939, toisen maailmansodan alussa. Suomen kenttäarmeijan miehiä ja kalustoa kuljetettiin Oulun rautatieasemalta eri suuntiin. Oulu oli myös ilmahyökkäysten kohteena, joten Oulun asemanseudulle rakennettiin kivenlohkareista vara-asema nimeltään Kivikukko. Myöhemmin asemanseudulle rakennettiin varsinainen väestönsuoja.

Matkustajat menevät Oulun rautatieaseman pommisuojaan jatkosodan aikana, syksyllä 1942. Kuva: Museovirasto

Saksalaiset lähtivät määräaikaan mennessä

Talvisota päättyi 13. maaliskuuta 1940. Suomen ja Neuvostoliiton välillä käytiin jatkosota 25. kesäkuuta 1941 alkaen, jolloin Suomi taisteli Saksan rinnalla. Saksalaisilla oli rintamavastuu Pohjois-Suomessa, joten Oulussa oli enimmillään noin 4 000 saksalaista sotilasta. Rautatie oli saksalaisille tärkeä liikenneväylä Oulusta pohjoisen suuntaan.

Jatkosota päättyi 4. syyskuuta 1944. Suomen täytyi katkaista suhteet Saksaan ja vaatia saksalaisia sotilaita poistumaan 15. syyskuuta mennessä. Saksalaiset suostuivat siihen, että Oulu siirtyi suomalaisten haltuun ja he lupasivat lähteä Oulusta määräaikaan mennessä.

Saksalaiset sotilaat lähtivät Oulusta laivoilla Saksaan ja junilla Lappiin. Junat toivat pohjoisesta Ouluun myös evakuoituja lappilaisia, joten liikenne oli hyvin vilkasta Oulun asemanseudulla. Kun määräaika umpeutui, Oulussa oli enää vain kolme sivuvaunullisella moottoripyörällä liikkunutta saksalaissotilasta. Heidät pysäytettiin Kasarmintiellä.

Jaakko Hoikka, jota esittää Vesa-Matti Loiri, yrittää elokuvassa Pojat turhaan tavoittaa saksalaisen upseerin mukaan lähtenyttä äitiään. Kuva: Elonet

Jaakko ei tavoittanut äitiään

Suomi aloitti Neuvostoliiton vaatimuksesta sodan saksalaisia vastaan syksyllä 1944, mistä syystä saksalaiset tuhosivat Lapin asutuskeskukset. Saksalaiset räjäyttivät myös Haukiputaan rautatiesillan, mutta Oulu vältti Lapin asutuskeskusten kohtalon. Syynä oli se, että Oulu oli suomalaisten selusta-aluetta. Saksalaiset poistuivat Lapista 27. huhtikuuta 1945.

Kirjailija Paavo Rintala julkaisi vuonna 1959 romaanin Pojat, joka kertoi oululaisista pojista jatkosodan aikana. Vuonna 1962 sai ensi-iltansa Mikko Niskasen ohjaama samanniminen elokuva, joka pohjautui Rintalan kirjaan.

Jaakko Hoikan, jota esitti Vesa-Matti Loiri, äiti lähtee elokuvan lopussa Oulusta junalla saksalaisen upseerin mukaan. Jaakko juoksee ensin Oulun rautatieasemalle, missä hän yrittää tavoittaa junan juoksemalla. Hän tarttuu junasta, mutta jää lopulta makaamaan radalle. Tätä elokuvaa kuvattiin Oulussa vuonna 1962.

Oulun rautatieasema näytti tällaiselta veturimieslakon aikana vuonna 1950, kun pikajuna oli saapunut Helsingistä. Kuva: Museovirasto

Liittyvät sisällöt

Lue myös

Lue lisää aiheesta