Siirry suoraan sisältöön

Oulun teatterin Tuula Väänänen: En ole jäämässä eläkkeelle, iso päärooli tv-sarjassa kyllä kelpaisi

25.8.2022

Tällä viikolla Oulun teatterilla juhlitaan 50-vuotiasta teatteritaloa ja 91-vuotiasta Oulun teatteria. Juhlan kunniaksi juodaan iltapäiväkahvit torstaina kello 16.30 alkaen teatterin lämpiössä Tuula Väänäsen ja Aki Pelkosen kanssa. Luvassa on mukavaa jutustelua, mutta Mun Oulu otti varaslähdön ja istui juttusille Väänäsen kanssa – kahvia ei ehditty juoda, mutta juttua riitti pahuudesta piipunhattuihin.

Elokuun alussa Tuula Väänänen vastaanotti arvostetun Iida Aalberg -näyttelijäpalkinnon. Väänäsen työ teatteritaiteen parissa jatkuu perjantaina 27. elokuuta, kun En päässyt Juliaksi -teoksen näytökset alkavat. Väänänen näyttelee teoksessa itsensä nimistä roolihahmoa. Väänäsellä riittää taiteellista antia myös Oulun teatterin ulkopuolellakin.

Sinulla on 27 vuoden ura takana Oulun teatterilla, johon on mahtunut monta roolia – millaisen roolin haluaisit vielä tehdä?

“Minulla ei ole sellaista, että haluaisin tehdä jonkun roolin, mutta ehkä jonkun näytelmän... No, jos joku pitää nimetä, niin edesmennyt Hannah Arendt on filosofi, jota ihailen. Olisi kiinnostavaa tehdä hänen roolinsa! Hänhän mullisti maailmaa tutkimuksillaan pahuudesta, vallasta, auktoriteetista ja totalitarismista. Pahuus ei ole harvojen yksilöiden asia, vaan pahuus on arkista. Ellei ole varovainen, mitä tahansa voi tapahtua – demokratiakin voi rapautua nopeasti. Tai naisen asema! Asiat eivät aina mene parempaan suuntaan. Olisi kiva tehdä näytelmä, jossa pohdittaisiin ja tuotaisiin esille filosofien ajattelua.”

“Kameran edessäkin olisi mukava tehdä joku oikein iso rooli – siis sellainen, johon voisi kunnolla valmistautua ja rakentaa hahmoa huolella. Haluaisin kyllä olla suomalainen versio Vera Stanhopesta!”

Oulun teatteri – En päässyt Juliaksi. Kuvassa Tuula Väänänen, kuva Kati Leinonen.

Sinut onkin palkittu vahvoista naisrooleistasi. Elokuussa sait arvostetun Ida Aalberg-palkinnon, jonka perusteluissa sinua kiiteltiin huikeasta määrästä suuria rooleja, kuten ketään kumartamattomana Niskavuoren Hetana ja kaiken hallitsevana Kuningatar Elisabetina. Miltä tällainen huomionosoitus tuntuu?  

“Palkinto oli aivan mahtava! Kyllä se hivelee, että minut on huomattu – kyseessä on näyttämötaiteen isoin palkinto ja sillä on pitkä historia.”

“Palkintorahat kylläkin on jo melkein käytetty - laitoin mökille pellityksen piippuun ja asensin puuttuvat piipunhatut! Vakavasti puhuen, on hienoa, että tämän palkinnon myötä katseet kääntyvät Ouluun.”

“Olen vuodesta 1995 ollut täällä ja aikanani on ollut monenlaista vaihetta: ollaan tehty hienoja esityksiä ja sitten on ollut välivaiheita. Nyt tuntuu siltä, että me liidetään vaikka mihin täällä Oulussa! Noustaan vähitellen Helsingin rinnalle ja aletaan mennä siitä ohi aivan huikeaa vauhtia myös taiteellisesti.”

Olet tehnyt työurasi tähän asti Oulun teatterissa ja asunut miltei koko elämäsi täällä - millainen suhde sinulla on Ouluun?

“Tunnen vahvasti olevani oululainen, olen asunut täällä lapsuudestani lähtien. Olen jotenkin junttaantunut paikoilleni, kun vertaa sellaisiin, jotka ovat tänne muualta tulleet. Heillä perspektiivi Ouluun on ihan eri: he hamuavat ja hakevat kaiken sen jännän, pursuavan ja hersyvän, mitä Oulusta löytyy ja josta minä en tiedä mitään. En ole esimerkiksi vielä koskaan käynyt Qstockissakaan. On monia juttuja, mitä en ole Oulusta vielä kokenut tai nähnyt.”

“Tämä on se lakeus, missä osaan olla ja tiedän olevani. Olen aivan tyytyväinen kuplaani. Ehkä kaikki sosiaaliset tarpeet ynnä muu tulee hoidettua täällä työpaikalla, vapaalla sitten olla möllöttää mielellään kotona.”

”Jos elo Oulussa tympäisee, pitää huomata se toinen puoli. Täällähän on kaikenlaista mukavaa ja jännää, joten loppupeleissä kaikki on vain itsestä kiinni.”

Mitä mahtavaa Oulussa on?

“Oulussa on hyvää esimerkiksi Lumo Light festival – se on upea tapahtuma. Silloin on vaikea päästä edes töihin, kun kaikki ovat kaupungilla katsomassa. Ja elokuinen Oulun juhlaviikot herättää koko Oulun hienosti henkiin, tapahtumia on todella paljon.”

“Liitän itseni myös historialliseen Ouluun. Vanhaan rakennuskantaan, mitä täällä on säilynyt ja säilytetty. Itselleni merkityksellinen teos liittyy myös Oulun historiaan: teimme Ahti Ahosen kanssa Suomi 100 –juhlavuonna teoksen, joka käsitteli Oulua kansalaissodan aikana – mitä silloin tapahtui ja millaisia ihmisiä Oulussa silloin oli. Oulun historiassa on paljon muitakin mielenkiintoisia tarinoita – esimerkiksi Hanna Sippola, joka oli Oulun ja samalla koko Pohjois-Suomen ensimmäinen naispoliisi, tai oikeastaan siveyspoliisi. Valtavan kiinnostava historia! Minulle on tärkeä asia, että ihmiset kokisivat, että heillä on yhteys tähän kaupunkiin historiankin kautta.”

Mitä kehittäisit Oulussa?

“Meillä on täällä upeita kulttuuritapahtumia, mutta on hyvin oululaista oman itsemme pienentäminen. Meidän pitäisi itse nostaa enemmän omaa kissan häntää ja olla ylpeitä ja näyttää se muillekin!"

”Kaupungin pitäisi panostaa asiaan enemmän ja markkinoida kaikkia näitä hienoja kulttuuritapahtumia valtakunnallisestikin.”

“Lisäksi toivon, että vanhaa huomioitaisiin ja säilytettäisiin paremmin Oulussa – tuotaisiin kaupungin historia rohkeammin esille! Siinä vaikkapa Turku on onnistunut hyvin, kun taas Oulu on epäonnistunut, esimerkiksi Ainolan kohdalla.”

”Olen todella huolissani nykyisestä kehityksestä, kuinka esimerkiksi TervaTower ängetään pystyyn ahtaaseen paikkaan, ja sen toteuttamisesta määräävät vain kaupalliset tahot. Maisemaltaan minun miestäni Oulusta löytyisi paljon sopivampiakin paikkoja.”

Näyttelet En päässyt Juliaksi -teoksessa Tuula Väänänen -nimistä roolia. Kuinka paljon Tuula Väänäsessä on oikeaa Tuula Väänästä?

“Ohjaaja Alma Lehmuskalliolla oli ajatus, että tehtäisiin tällainen teos prosessitekniikalla. Alkuun hän haastatteli meitä tekijöitä ja esitti kysymyksiä, joista nousi esiin ne teemat, mitä hän ohjaajana halusi tuoda esitykseen. Jukka Heinänen kirjoitti – osa tekstistä on myös Alman kirjoittamaa. Mitä näytelmään nousi haastattelujen pohjalta oli sen päivän annin mukainen."

"Pelkäsin aluksi, millaisen käsityksen ihmiset minusta saavat tämän näytelmän perusteella – ihan siitä lähtien, että minun luullaan jäävän eläkkeelle. Se on kuvitteellisen Tuula Väänäsen tarina, en ole jäämässä eläkkeelle! Meni oma aikansa, että pääsin itseäni lähellä olevista asioista yli: en ole itse tässä, vaan lavalla on roolihenkilö, joka tekee työtänsä.”

Onko kaikki, mitä Tuula Väänäsestä lähtee, nähtävillä Oulun teatterin lavalla?

“Minulla on aktiivinen harrastus, eli harrastan ohjaamista. Meillä on harrastajateatteriryhmä DOM ja se on itselleni tärkeä paikka. Teimme juuri Niskavuoren naiset, sitä ennen Kolme sisarta ja Amerikan morsian -teokset vanhan pappilaan tiloihin. Teokset on lavastettu pappilan tyylihuonekaluilla ja ne ovat toimineet oikein hyvin – onneksi löytyy epookkinäytelmiä, jotka sopivat niihin tiloihin!”

Oulun teatterin juhlii yli 90-vuotista historiaansa ja 50-vuotista teatteritaloa tämän viikon. Juhlaviikon ohjelman ja muiden näytösten aikataulut löydät tästä linkistä.

 

Mun Oulun tavoite on vahvistaa oululaisuutta ja sen näkyvyyttä lisäten Oulun kaupungin pito- ja vetovoimaa kirjoittamalla paikallisista ja ajankohtaista aiheista, kuten kaupungin päätöksistä, tapahtumista, kolmannesta sektorista, yksittäisistä kaupunkilaisista sekä mielenkiintoisista ilmiöistä. Mun Oulu on osa Oulun kaupungin viestintäorganisaatiota.
“Harrastan myös itse ohjaamista. Meillä on harrastajateatteriryhmä DOM ja se on itselleni tärkeä paikka. Teimme juuri Niskavuoren naiset, sitä ennen Kolme sisarta ja Amerikan morsian -teokset vanhan pappilaan tiloihin”, kertoo Tuula Väänänen. Kuva: Anne Laurila

Lue myös

Lue lisää aiheesta