Siirry suoraan sisältöön

Oululaismuusikko Jesse Heikkinen: "Elämänvirran vietävänä ei voi koskaan tietää, viekö se ylös vai alas"

19.6.2022

Monipuolinen ja lahjakas muusikko ja musiikintekijä Jesse Heikkinen saapuu kesällä Salosta kotikaupunkiinsa Ouluun. Iterum Nata on multi-instrumentalistin henkilökohtainen ja terapeuttinen sooloprojekti, jonka neljäs albumi odottaa julkaisuaan. Tuottelias biisintekijä vaikuttaa myös kunnianhimoisesti omaa musiikkia tekevissä yhtyeissä The Abbey, Henget ja Hexvessel. Heikkinen esittää Iterum Nata -musiikkia soolona Oulussa Tubassa heinäkuussa.

Oululaislähtöinen muusikko ja musiikintekijä Jesse Heikkisen kesään 2022 kuuluu Hexvessel-bändin kiertue, töitä ja lomailua.

”Tulen heinäkuussa käymään pohjoisessa, kun minut värvättiin Meri-Lapin bändileirille opettamaan. Samalle reissulle on myös suunnitteilla soolokeikka Ouluun. Todennäköisesti muutamankin uuden levyn julkaisukuvio selviää tämän kesän aikana”, biisintekijä kertoo.

Heikkinen on päätynyt Oulussa, Torniossa ja Tampereella elettyjen vuosien jälkeen Saloon, Lounais-Suomeen. Vaikka kitaristi on asunut Salossa vasta reilun vuoden, on hän tässä ajassa tehnyt jo neljä albumia.

”Aika täällä on siis ollut melko inspiroivaa”, hän nauttii.

Opintoja koti-Oulussa ja Torniossa

Heikkinen on Madetojan musiikkilukion ja Tornion Pop & Jazz Konservatorio Lappian kasvatti. Hän on valmistunut myös sosionomiksi Oulun ammattikorkeakoulusta.

”Madetojalta valmistuin ehkä vuonna 2007, konservatoriosta noin vuonna 2011 ja OAMK:lta joko vuonna 2016 tai 2017 – kuka näitä enää muistaa!”

Kitara on ollut aina Heikkisen pääinstrumentti, mutta hänellä on soittokokemusta kaikista perinteisistä bändisoittimista. Juuri valmistuneella neljännellä Iterum Nata -levyllä bassokitara ja perkussiot ovat suuressa roolissa.

”Jossain vaiheessa hurahdin syntetisaattoreihin ja nyt minulla on nurkat täynnä mitä kummallisimpia pöristimiä”, soittoniekka paljastaa.

Heikkinen on hyväksynyt, ettei hän todennäköisesti tule elättämään itseään musiikilla. Tämän valitettavan faktan ymmärtäminen on ollut hänelle myös vapauttavaa.

Musisoiva sosionomi

Tällä hetkellä Heikkinen toimii Salon kaupungin nuorten työpajatoiminnassa työvalmentajana.

”Vastuullani on mediapainotteisen ryhmän toiminta. Nautin nykyisestä työstäni valtavan paljon, sillä saan käyttää siinä luovuutta valokuvauksen, videotyöskentelyn sekä musiikin parissa.”

Kun muusikko aikoinaan mietti mitä lähtisi opiskelemaan, suurin kriteeri oli, että työssä täytyy päästä hyödyntämään omaa musiikillista osaamista.

”Olen jo teinistä lähtien pitänyt itseäni ensisijaisesti muusikkona, joten se on määrännyt suunnan koko elämälleni”, kitaristi tuntee.

Sosionomina Heikkinen on työskennellyt musiikkipäiväkodissa, kehitysvammaisten päivätoiminnassa sekä keikkaillut useassa hoiva-alan yksikössä.

”Kaikissa näissä olen pystynyt hyödyntämään musiikkia todella monipuolisesti”, laulaja tykkää.

Viimeisen vuoden aikana Heikkinen on saanut valmiiksi neljä levyä.

”Näiden lisäksi olen tehnyt pelimusiikkia sekä kirjoittanut pöytälaatikkoon ties kuinka paljon raakileita.”

Nykyään säveltäjän musiikinteko perustuu improvisointiin, joten musiikkia syntyy melko nopeasti.

”Jos minulle ei jäisi päivätyön päälle aikaa luovalle työlle ja itseilmaisulle, vaihtaisin heti työpaikkaa”, hän kokee.

Matka rivisoittajasta artistiksi

Heikkinen oli vuosikausia rivisoittajana monissa erilaisissa kokoonpanoissa.

”Soitin lähinnä muiden tekemää musiikkia. Koko ajan minulla oli kuitenkin valtava kaipuu kirjoittaa ja esittää omaa materiaalia.”

Sanoittaja muutti Oulusta Tampereelle vuonna 2017.

”Bändikuvioiden mennessä uusiksi tuntui, että siinä oli sopiva sauma oman materiaalin työstämiseen. Iterum Natassa minun ei ole tarkoituskaan näyttää kaikkia musiikillisia taitojani, sillä minulla on nykyään kolme muutakin bändiä, joissa saan näyttää kynsiäni paljon monipuolisemmin.”

The Abbey on löyhästi doom metaliin perustuva bändi, jossa on paljon kaikuja 1970-luvun progressiivisesta rockista.

”Henget taas on jonkinlaista äärimetallia esittävää äärimmäisen taiteellista paahtamista”, taiteilija kuvailee.

Hexvessel-bändissä Heikkinen on enemmänkin rivimuusikko, mutta hän saa toteuttaa itseään soittajana täysin eri tavalla kuin muissa yhtyeissään.

Iterum Nata ei ole tekijälleen leikkiä, vaan vakava projekti.

”Iterum Nata on minulle nimenomaan jonkinlaista terapiaa. Se on eräänlainen kanava, jonka kautta keskustelen sisäisten demonieni kanssa. Kappaleet ovat äärimmäisen henkilökohtaisia ja toisinaan niiden kirjoittaminen on todella tuskallista. Mutta se on jotain, joka minun on pakko tehdä”, säveltäjä painottaa.

Iterum Nata tarkoittaa uudestisyntynyttä.

”Se viittaa siihen, kuinka aina väkevän kokemuksen jälkeen ihminen joutuu määrittelemään itsensä uudelleen, syntymään uudestaan.”

Neljästi uudestisyntynyt

Pian julkaistava neljäs Iterum Nata -albumi valmistui rivakasti vain muutamassa viikossa.

”Tein levylle kaiken alusta loppuun itse lukuun ottamatta yhtä kappaletta, jonka olin nauhoittanut jo neljä vuotta sitten. Kyseisellä kappaleella tinapilliä soittaa oululainen muusikko Hiski Pajuniemi”, tuottaja kertoo.

Kaksi ensimmäistä Iterum Nata -levyä, vuonna 2017 julkaistu Iterum Nata ja vuonna 2018 ilmestynyt The Course of Empire, perustuivat tiettyihin esoteerisiin traditioihin.

”Nykyään Iterum Natan sanoitukset käsittelevät enemmän ihmismielen pimeitä alueita. Uusimman albumin kantava teema on henkinen kamppailu itsemurhaa vastaan, mutta Ukrainan sodan myötä levylle on tarttunut myös jonkin verran yhteiskuntakritiikkiä”, vokalisti paljastaa.

Albumin julkaisuajankohta ei ole vielä tiedossa.

”Olen ollut yhteydessä muutamiin levy-yhtiöihin, mutta nimiä ei olla vielä laitettu papereihin.”

Jälkeläinen aputuottajana

Heikkisen esikoispoika syntyi joulukuussa 2021. Musiikintekijä kertoo, ettei hän ole vielä varsinaisesti tehnyt lauluja lapselleen, mutta poikaa kuullaan tulevalla Henget-albumilla.

Puoli vuotta täyttänyt poika on toiminut aputuottajana Iterum Nata -levyllä.

”Hän istui sylissäni kun nauhoitin koskettimia ja seurasin hänen reaktioitaan soundeihin ja melodioihin. Jos joku soundi ei miellyttänyt, vaihdoin sen suosiolla toiseen”, isä kertoo.

Heikkinen tietää, että vanhemmuus laittaa ihmisen luonnollisesti järjestämään arvomaailmansa uusiksi.

”Etenkin tuleva kiertue-elämä aiheuttaa minussa melko ristiriitaisia tunnelmia”, hän myöntää.

Vanhemmaksi tulon myötä on tapahtunut jonkinlainen herääminen.

”Jos jotain haluaa tehdä, se täytyy tehdä heti. Rakkauden ja välittämisen varjopuolena on menettämisen pelko, joten hassua kyllä, lapsen syntymä pakottaa myös miettimään kuolemaa ja kaiken rajallisuutta”, lauluntekijä ymmärtää.

Kotikaupungin kipeän kauniit muistot

Heikkisen mielestä hänen tämänhetkinen asuinkaupunkinsa on sympaattinen pikkukaupunki.

”En usko, että tulen viettämään Salossa loppuelämääni. Salolla on hieman surullinen historia ja se näkyy katukuvassa. Paikallinen kurjuus on kuitenkin täysin erilaista, kuin esimerkiksi Oulussa”, biisintekijä kokee.

Oulu on Heikkiselle ristiriitainen kaupunki.

”Luonnollisesti kotikaupunkiin liittyy paljon sekä kipeitä että kauniita muistoja. Tietynlainen pohjoinen melankolia tulee varmasti olemaan aina osa musiikillista itseilmaisuani”, hän ajattelee.

Jos kitaristi ei olisi aikoinaan soittanut Jukka Takalon yhtyeessä, hän ei olisi kenties koskaan ymmärtänyt sanoitusten merkitystä musiikissa.

”Ilman niitä satoja keikkoja oululaisena muusikonalkuna olisin varmasti paljon epävarmempi esiintyjä. Voisi sanoa, että perusta muusikkoudelleni luotiin Oulussa”, artisti uskoo.

Toiveena ehtymätön luovuus

Heikkinen seuraa suurella ylpeydellä Oulun värikästä kulttuurielämää.

”Festivaaleja ja tapahtumia riittää kaikille ja pieniä kulttuuriyhdistyksiä tuntuu olevan enemmän kuin koskaan.”

Soittaja tekee jatkuvasti yhteistyötä oululaisten muusikkojen ja muiden toimijoiden kanssa, joten siteet eivät ole katkenneet.

”En usko, että tulen koskaan enää asumaan Oulussa, mutta kuten sanottu, Oulu tulee aina pysymään kotikaupunkinani.”

Muusikko toivoo pystyvänsä jatkamaan musiikin tekemistä ja esittämistä.

”Toivon, että musiikillinen luovuuteni ei ehtyisi.”

Kysyttäessä, missä taiteilija näkee itsensä 10 vuoden päästä, hän vastaa niin kauas näkemisen olevan vaikeaa.

”Tällä hetkellä uusien bändieni kanssa suunnitelmat ovat melko suuria. Pelimusiikin ja elokuvien soundtrackien säveltäminen olisi myös mahtavaa. En kuitenkaan halua tehdä liian suuria suunnitelmia noin pitkälle aikavälille. Kellun mieluummin virran vietävänä, sillä koskaan ei voi tietää viekö elämä ylös vai alas”, hän tietää.

Soolokeikat haastavat ja palkitsevat

Jesse Heikkinen esittää Iterum Nata -projektinsa musiikkia Oulussa Tubassa perjantaina 15. heinäkuuta.

”Soolokeikat vaativat huomattavasti enemmän kuin bändiesiintymiset. Varsinkin nyt, kun ohjelmistossa on uusia kappaleita, jännitys luonnollisesti kohoaa korkealle."

Koronapandemian takia Heikkisellä oli lähes kahden vuoden tauko soolokeikoista.

”Rutiini on hieman hakusessa. Tämän vakuuttavan myyntipuheen saattelemana kutsun kaikki Mun Oulun lukijat paikalle”, artisti kutsuu.

Jesse Heikkinen esittää Iterum Nata -projektinsa musiikkia soolona Oulussa Tubassa perjantaina 15. heinäkuuta. Lämmittelijänä toimii Kadonnut Manner.

”Olen jo teinistä lähtien pitänyt itseäni ensisijaisesti muusikkona, joten se on määrännyt suunnan koko elämälleni”, oululaislähtöinen muusikko ja musiikintekijä Jesse Heikkinen tuntee. Kuva: Kollective7

Lue myös

Lue lisää aiheesta