Siirry suoraan sisältöön

Museo- ja tiedekeskus Luupin johtaja Jonna Tamminen: Ainolan rakennus puhuttaa jälleen – pikaisia päätöksiä odotetaan

12.9.2021

Ainolan kohtalo on noussut jälleen puheenaiheeksi. Aihe ei ole uusi, rakennus on selvinnyt läpi sotavuosien ja 1970-80-luvulta lähtien sen käyttöä on pohdittu useissa eri yhteyksissä. Nyt uusilla päättäjillä on käsissään ratkaisu, jolle toivotaan pikaista nuijankopautusta.

Pohjois-Pohjanmaan museo on yksi Suomen vanhimmista kulttuurihistoriallisista museoista, tänä vuonna 125-vuotias. Se sijaitsee Ainolana tunnetussa museorakennuksessa, jonka rakentamisesta tulee syksyllä kuluneeksi 90-vuotta.

”Hupisaarten kaupunginpuisto ja Ainola-rakennus sisältyvät Oulujoen suistoalueen historialliseen kokonaisuuteen, joka kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Tämä ainutlaatuinen alue pitää sisällään muun muassa historiallisissa rakennuksissa sijaitsevat kaksi kulttuurilaitosta ja tiedekeskuksen. Ainola on näistä rakennuksista ainoa, joka on alun perin suunniteltu ja rakennettu juuri sivistys- ja kulttuurilaitoksia varten”, toteaa Museo- ja tiedekeskus Luupin johtaja Jonna Tamminen.

Useiden vaiheiden kautta

Ainolan kohtalo on mietityttänyt kaupungissa ennenkin. Alun perin museo sijaitsi, yhdessä kirjaston kanssa, kaupungin vuonna 1910 lahjoituksena saamassa Ainolan huvilassa. Rakennus tuhoutui tulipalossa 9. päivänä heinäkuuta vuonna 1929.

Selvitysten jälkeen päädyttiin kunnostamisen sijasta rakentamaan paikalle uusi, kivinen, kirjasto-, museo- ja arkistorakennus. Kaupunginvaltuusto päätti nimetä sen Ainolaksi lahjoittajien muistoksi. Kohteen rakentaminen kerralla valmiiksi onnistui kaupungin muiden rakennushankkeiden lykkäämisen, lainojen ja palovakuutuksen avulla. Nykyinen Ainola otettiin käyttöön marraskuussa vuonna 1931.

Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmat ja museotoiminta kokivat kovia myös viime sotien aikaan. Talvisodassa Ainolan kolmanteen kerrokseen osui useampi palopommi, ja juuri tässä kerroksessa museon tilat sijaitsivat. Rakennuksen viereen osui myös räjähdyspommi. Palopommien aiheuttama tulipalo vei suurimman osan silloisen yli 4 000 esineen kokoelmasta. Jäljelle jäi noin puolentoistatuhatta esinettä, jotka oli ehditty siirtää Muhokselle turvaan. Ainolan katto ja välipohja vaurioituivat purettavaan kuntoon. Lisäksi muun muassa museokerroksen sisätilojen rakenteet kärsivät laajoja vahinkoja. Kaiken kaikkiaan rakennuksesta meni lähes kaksisataa ikkunaa rikki.

Alueellinen keskusmuseo

Suuresta tuhosta ja sotarasituksista huolimatta, Oulun kaupunki kunnosti Ainolan julkisivut kuntoon heti talvisodan päätyttyä. Tuolloin museota ylläpitävällä Pohjois-Pohjanmaan Museoyhdistys ry:llä oli kuitenkin vielä kova työ edessään: tulipalon jälkeiset työt kokoelmien suhteen, uusien esineiden keräystoiminnan polkaiseminen käyntiin ja museotoiminnan uudelleen järjestelyt Ainolassa.

”Näyttelytoimintaa hankaloitti jatkosota, jonka takia kaikkia esineitä ei vielä siirretty Ainolaan. Lisäksi museolta yllättäen vietiin pari näyttelytilaa, sillä kaupunki oli vuokrannut ne tuberkuloosihuoltolalle vuoteen 1949 asti”, Jonna Tamminen selvittää.

"Peruskorjauksen jälkeen Ainolassa olisi huomattavasti nykyistä paremmat mahdollisuudet näyttelytoiminnalle, mutta tilajakoa ei pysty muuttamaan ja lisätilaa ei ole saatavilla", pohtii Jonna Tamminen.

Kirjaston poismuuton varmistuttua kaupunki ryhtyi selvittämään rakennuksen tulevaa käyttöä ja peruskorjaustarpeita. Vuonna 1979 tilattiin Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen Rakennuslaboratoriosta Ainola rakennusta koskeva tutkimus, jonka tavoitteena oli selvittää Ainolan soveltuvuus museokäyttöön ja rakennuksen peruskorjaustarve. Tämän jälkeen laadittiin museon tarveselvitys, jonka mukaan Pohjois-Pohjanmaan museon tilantarve oli noin 4500–4700 huoneneliötä. Tarveselvityksen lähtökohtana oli museon nostaminen alueelliseksi keskusmuseoksi sekä tiloiltaan että henkilöstöltään.

Merkittävä säilytyskohde

Kaupungin suunnitteluosasto tutki toimintavaihtoehtoina Ainolan peruskorjaamisen kokonaan maakuntamuseon käyttöön, toisena vaihtoehtona maakuntamuseon ja taidemuseon yhteisiä uusia tiloja ja kolmantena uuden erillisen museorakennuksen rakentamista Pohjois-Pohjanmaan museolle. Suunnitteluosasto suositteli kaupunginhallitukselle ensimmäistä vaihtoehtoa, joka oli vertailussa laskettu halvimmaksi.

Helmikuussa 1982 asetettiin työryhmä suunnittelemaan rakennuksen muuttamista kokonaan maakuntamuseon käyttöön. Hankeryhmässä, museolautakunnassa ja kaupungilla yleensäkin käytiin vilkasta keskustelua rakennuksen soveltuvuudesta maakuntamuseoksi. Taustalla oli erityisesti museolautakunnan toive Pikisaareen rakennettavasta maakuntamuseon ja taidemuseon yhteisestä uudisrakennuksesta, johon mahtuisivat kaikki museon tarvitsemat tilat.

”Ainola sinänsä soveltui sekä sijainniltaan että tiloiltaan aiottuun käyttöön, mutta ongelmaksi koettiin se, että Ainolaan ei voitu sijoittaa museon varasto-, konservointi- ja valokuvaustiloja eikä rakennuksen yhteyteen ollut mahdollista tehdä uudisrakennusta, ja pysäköintitilojen järjestäminen puistoalueella olevalle rakennukselle oli hankalaa", Tamminen toteaa.

"Ainola oli todettu jo tuohon mennessä kaupunkikuvallisesti ja rakennustaiteellisesti merkittäväksi säilytettäväksi rakennukseksi. Rakennus oli myös säilynyt hyvin lähellä alkuperäistä asuaan”, hän lisää.

Rakennus ei ole katoamassa

Nyt syyskuussa 2021 ollaan jälleen näiden samojen kysymysten äärellä, kun Ainolan remonttia tai vaihtoehtoisesti uudisrakentamista suunnitellaan Tietomaan viereen, jonne museon näyttelyt sijoittuisivat.

”Ainola rakennuksena ei ole katoamassa kummassakaan vaihtoehdossa, mutta sen omistajuus voi vaihtua ja samalla toki käyttötarkoitus. Samoin säilyy museon näyttelytoiminta ja siten kokoelmat tuodaan yleisön nähtäville jatkossakin”, Jonna Tamminen lupaa.

"Modernin näyttelytoiminnan kannalta uudet tilat ovat aina hieno mahdollisuus. Viiden metrin huonekorkeus, isot lattiapinta-alat ja muunneltavat seinäratkaisut tarjoavat loistavat mahdollisuudet monipuoliseen näyttelytoimintaan tuleviksi vuosikymmeniksi."

Toisaalta vaakakupissa painaa Ainolan historia ja etenkin sen käyttö museotoiminnassa. Peruskorjauksen jälkeen sielläkin on huomattavasti nykyistä paremmat mahdollisuudet näyttelytoiminnalle, mutta tilajakoa ei pysty muuttamaan ja lisätilaa ei ole saatavilla.

”Huomioitava on myös talous, mihin kaupungin rahat riittävät. Investointi sinällään on kallis, mutta käyttötalous 25 vuoden aikajaksolla pitää myös ottaa huomioon. Uudet päättäjät eivät ole helpon paikan edessä. Näyttelytoiminnan kannalta molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia, tärkeintä on tietää, missä näyttelytoimintaa järjestetään ja siksi asialla on jo kova kiire”, Tamminen kiteyttää.

Lähteet: Jonna Tamminen Luupin uutiskirje 8.9.2021 / Teija Ylimartimo: Ainola – Museorakennuksen rakennushistoriaselvitys 2014.

Nykyinen Ainola otettiin käyttöön marraskuussa vuonna 1931. Kuva: arkisto / Mikael Kunnari

Liittyvät sisällöt

Lue myös

Lue lisää aiheesta