Milloin se onnettomuus tapahtuu?

Kun lapsi kysyy, mitä minä teen työkseni, vastaan, että luen kirjoja ja haastattelen kirjailijoita. Tietenkin se on vain osa siitä, mitä teen. Luen melkoisen määrän kirjoja vuosittain, erityisesti paikallisten kirjailijoiden kirjoja. Mutta loma-aikoina luen kaikenlaista muuta.

Olen koonnut listaa kirjoista, jotka haluaisin lukea. Toisinaan lista supistuu, mutta useammin se täydentyy sekä uusista että vanhemmista kirjoista. Lista on joka vuosi pidempi.

Jo viidentoista vuoden ajan olen koonnut lukemistani kirjoista keskeiset tiedot Excel-tiedostoon. Tiedosto on jo mittava, mutta muutamalla klikkauksella löydän siitä vaikkapa kaikki lukemani runokirjat, ranskalaisten kirjailijoiden romaanit tai ne uutuuskirjat, jotka luin viime vuonna.

Kun alan lukea kirjaa, en lue sen takakantta. Sama pätee myös elokuvien esittelyteksteihin. Ne paljastavat yleensä aivan liikaa. Tekstissä saatetaan esimerkiksi kertoa, että päähenkilö joutuu auto-onnettomuuteen. Lukiessani odotan koko ajan, milloin se onnettomuus tapahtuu. Minä haluan mieluummin yllättyä.

Eräs suosikeistani on José Saramago. Hänen kirjoissaan on huikeita yli sivun mittaisia lauseita, joissa käydään dialogia niin, ettei tekstissä ole pilkun lisäksi muita välimerkkejä. Vain iso kirjain paljastaa sen, milloin puhuja vaihtuu. Romaanissa Kertomus sokeudesta kaikki kaupungin ihmiset, yhtä naista lukuun ottamatta, sokeutuvat ja näkevät vain valkoista. Tarina on hurja ja raaka kertomus siitä, kuinka yhteiskunta luhistuu. Fernando Meirelles on ohjannut kirjan pohjalta mainion elokuvan. Kertomus näkevistä on eräänlainen jatko-osa. Romaanissa valtaosa ihmisistä äänestää tyhjää ja se johtaa sekasortoon.

Kesälukemiseni vaihtelevat paljon. Toissa vuonna luin rannalla Imre Kertészin keskitysleirikuvauksen Kohtalottomuus. Kontrasti ympäristöön oli valtava. Tänä kesänä lukupinossani ovat muun muassa Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo sekä William Gibsonin Neurovelho. Lukulista lyhenee hieman.