Siirry suoraan sisältöön

Mikä on merkityksellistä?

23.12.2020

Näkökulman kirjoittaja katsoo taaksepäin koronavuotta ja pohtii, mikä on lopulta merkityksellistä.

Koronan sapauminen Suomeen oli väistämätöntä vaikka se tuntui alkuvuodesta vielä epärealistiselta. Vielä helmikuun alussa vitsailin asiasta, kun tapasin Wuhanista kotoisin olevan kiinalaisen liiketuttavan. Kun viikolla 11 alkoi työhommat peruuntua ja teimme perheeni kanssa päätökset jäädä kotiin peruen kaikki muutkin menot, emme arvanneet, että olisimme vielä nyt loppuvuodesta samassa tilanteessa.

Koronaetäily sai yhteiskunnan pysähtymään. Vaikka yrityksillä asiakkaita ei olisi ja tulot loppuisi, kuitenkin menot juoksevat. Yhtälailla yrityksen pitää maksaa mahdolliset toimitilat, vakuutukset, pankkipalvelut, kirjanpitopalvelut, mahdolliset leasingmaksut, lisenssit ja YEL-maksut.

Kävin tunnetiloissa läpi ensin paniikin koronasta sairautena. Pelkäsin itseni ja läheisteni sairastumista. Seuraavana tuli huoli toimeentulosta ja muutaman viikon lamaannus. Jostakin alkoi nousta sinnikkyys ja sisu. Ajattelin, että jos minulla on osaamista josta joku voi hyötyä, laitan sen jakoon. Aloitin vapaaehtoistyön muiden yrittäjien hyväksi neuvoen mitä tukia on yrityksiin saatavissa. Vastasin satoihin yhteydenottoihin. Osalla yrittäjistä tilanne oli todella vakava. Jo ennen koronaa yritys oli ollut kannattavuusongelmissa, mutta lopettaminen oli mahdotonta suurten velkojen vuoksi, jotka oli henkilöhtaisesti taattu ja kotikin oli lainan panttina. Oli terveysongelmia ja läheisillä vakavia sairauksia. Surulliset tarinat menivät ihon alle. Osa yrittäjistä pystyi hakemaan tukia, osa ei.

Syksyn saapuessa oli selvää että korona-aika jatkuu. Vaikutukset ovat tietyillä aloilla olleet hyvinkin katastrofaalisia; tapahtuma- ja esiintyvän taiteen alojen yritykset, sekä matkailu-, ravintola- ja myös liikunta-alojen yrittäjät ovat saaneet kärsiä koronarajoituksista toden teolla. Valtion tuet kohdistettiin uuden liiketoiminnan kehittämiseen. Jos toimintaa ei voinut kehittää korona-aikaan sopivalle liiketoiminnalle tai jos vaikeudet olivat alkaneet jo ennen maaliskuuta, moni yritys jäi ilman tukia. Osa yksinyrittäjistä sai tukea muutaman tuhannen euron verran, mutta kriteerit olivat niin tiukat, että TEM.n antamasta tuesta jäi valtaosa hakematta. Kustannustuki auttoi onneksi joitakin väliinputoajia.

Vuoden lopussa emme vieläkään tiedä tulevasta. Vaikka rokote saadaan, on pahin vielä osan yrityksien osalta edessä. Hallituksen asettama väliaikainen konkurssilain muutos estää velkojia hakemasta yrityksiä konkurssiin. Väliaikainen laki on voimassa tammikuun loppuun saakka. Velkojat voivat olla toisia yrityksiä, jotka eivät ole voineet nyt periä saataviaan suojan vuoksi ja ovat itsekin joutuneet siksi vaikeuksiin.

Koronan talousvaikutukset ovat heijastuneet myös työntekijöihin ja kuntatalouteen. Lomautukset ja yt-menettelyt ovat koskettaneet monia oululaisia. Kuntataloudessa kaikki nämä ovat vähentäneet verotuloja ja lopulta kaikki heijastuu kuntalaisten peruspalveluihin. Ihmisillä alkaa olla jaksaminenkin lopussa. Mielenterveysongelmat, päihteiden käytön lisääntyminen ja muut terveysongelmat (jotka ovat pahentuneet, koska perusterveydenhoitoon menoa on koronatilanteen vuoksi vältelty), näkyvät kasvaneina menoina erikoissairaanhoidossa ja välillisesti sosiaaliset ongelmat näkyvät lastensuojelussa.

Lopulta on hyvin vähän mihin voimme kuitenkaan yksilöinä tämän kaiken äärellä vaikuttaa. Se mitä me voimme tehdä, on se että mietimme mikä lopulta on merkityksellistä. Voitko olla jollekin ihmiselle läsnä vaikka kirjeen kirjoittamalla? Onko joku ikäihminen joka ilahtuisi yksinäisyyden keskellä puhelinsoitosta? Voinko ostaa paikalliselta yritykseltä?

Korona-aika on voinut tehdä hyvääkin. Se on saanut ihmiset perusasioiden ääreelle. Se on saanut miettimään, mikä elämässä on hyvää ja merkityksellistä. Ymmärsin, että yrittäjänä voin delegoida. Voin luopua jostakin ja saada tilalle jotakin. Yksi yritys laitettiin pakettiin. Toiseen uskalsin ottaa kumppaneita ja hyppäämään myös uutta kohti. Kuitenkin parasta korona-ajassa on ollut viettää hetkiä perheen kanssa ja olla kiitollinen, että läheiset ovat kunnossa vaikka heitä juuri nyt ei näkisi.  Muullahan ei loppujen lopuksi ole merkitystä. Odotan innolla kun pääsen taas halaamaan teitä. Kiitos että olette!

Teija Ruokamo
Näkökulman kirjoittaja, Teija Ruokamo, on vientimyyjä, yrittäjä, kaupunginvaltuutettu ja hyvinvointilautakunnan jäsen.

Lue myös