Siirry suoraan sisältöön

Mielenkiintoinen ilta pahan mielen runojen seurassa – synkät sielut kokoontuivat Kaijontuvalla

17.5.2022

Perjantaina 13. päivä toukokuuta oli lupa murjottaa. Angstia ja ahdistusta on kerätty koko kevät, ja nyt oli aika antaa kaiken purkautua ulos. Pahan mielen runoiltaa vietettiin Kaijonharjun lähiön asukastavalla. Aurinko, linnunlaulu ja hyvä mieli pyrkivät kuitenkin kaikkien harmiksi väkisin sisälle.

Perjantai 13. päivä. Verhot oli tiukasti suljettu ja valot sammutettu. Pahan mielen tiimi, Anni Alper ja Susanne Kainto tuijottavat mustanpuhuvaa joukkoa tuimasti.

Tämän kertaisen Pahan mielen runoillan teemana olivat paheet. Alper aloitti vuodatuksen ja heti sen jälkeen oli Kiannon vuoro. Vierailevaksi esiintyjäksi oli varattu runoilija ja muusikko Sonja Kaisanlahti. Esitysten jälkeen mikki avattiin, ja kaikki halukkaat pääsivät ääneen.

Osa osallistujista tuijotti tyhjyyteen, silmistä katosi kaikki valo. Ahdistuksesta paksua tunkkaista ilmaa oli helppo leikata tylsällä veitsellä. Edellinen Pahan mielen runoilta vietettiin synkkänä marraskuun iltana Snooker Timen alakerrassa. Nyt ei vonut ostaa edes kaljaa ja itkeä tuoppiin.

Kollektiivinen olotila

Kaijontupa on perustettu lakkautetun terveyskeskuksen tilalle. Terveyskeskus oli toimiva, ja nyt on sairaan mentävä Tuiraan.

“Poliisilla ja Tuiran pahoinvointikeskuksella on yksi ero: poliisille voi tilata ajan”, eräs herra kertoo.

Moni nyökyttää päätään hiljaa, paha mieli ja murhe on yhteinen.

Osallistujat kieriskelevät murheessaan vain hetken, ja pian tilaisuus on pilalla. Ihmiset juttelevat iloisesti ja tunnelma on lämmin ja kannustava. Olisi pitänyt jäädä peiton alle.

Vastaisku pakotetulle positiivisuudelle

Pahan mielen runoilta vakiintui tapahtuman nimeksi, sillä se tuntui sopivalta Annin ja Susannen pohtimiin teemoihin. Pahan mielen runoja on myös Susannen runokokoelman nimi.

“Tapahtuma sai alkunsa, kun tapasimme Oulu Urban Culturen järjestämässä urbaanin tuottajan valmennuksessa loppuvuodesta 2021. Susannella oli idea oman runozinen julkaisusta ja julkaisutapahtuman yhteydessä pidettävästä runo- ja open mic -illasta".

“Halusimme tehdä jonkinlaisen vastaiskun nykyajan pakotetulle positiivisuudelle”, Anni ja Susanne tiivistävät.

Tapahtuman aluksi Anni ja Susanne kertoivat, että esitysten jälkeen jokainen saa lukea omia runojaan. Pakko ei ole esiintyä, sillä runon voi antaa myös heille tulkittavaksi. Tilaisuudessa esiinnyttiin vain etunimillä, jos ei erikseen halunnut koko nimeä kertoa.

Annin ja Susanne aloittivat väkevästi. Paheista esille nousi alkoholi rankkoine kerrannaisvaikutuksineen. Alkoholismi, väkivalta ja kissat toistuvat illan aikana useissa runoissa.

“Juon viidettä iltaa ja itken”, kertoo hahmo Annin runossa.

Kaisanlahden herkkä esitys

Sonja Kaisanlahti halusi pienenä olla vampyyri ja ihan vähän vieläkin. Sonja on runoilija ja hän tekee musiikkia, laulaa ja soittaa yhtyeissä Elaine ja Nikamat. Runokokoelma on työn alla.

“Runoja on valmiina jo pariin kokoelmaan, pitäisi vain rakentaa ne kokonaisuuksiksi ja julkaistavaan muotoon”, Sonja kertoo.

Sonja Kaisanlahti herkän esityksensä jälkeen.

Sonja on laulaessa ja lausuessa aika herkillä.

“En tiedä miksi oman tekstin lausuminen tuntuu vähän pelottavammalta kuin sen laulaminen. Ehkä sävel jotenkin suojelee ja tukee.”

“Runojen lausuminen yleisölle on minulle hyvin jännittävää, sillä en ole tehnyt sitä vielä kovin paljon. Teen runoni luettavaksi, mutta on myös kivaa, miten esittäminen voi antaa niille uusia sävyjä ja suoruutta", hän kertoo.

Sonja Kaisanlahti valittiin esiintymään Pahan mielen runojen esiintyjähaun kautta.

“Kirjoitan osin melko surumielisiä, haikeita ja synkkiäkin tekstejä, joten ne sopivat hyvin pahan mielen teemaan. Valitsin iltaa varten runoja, joissa toistuvat tietyt paheet kuten epätoivo, mielettömyys, pelkuruus ja viha”, Sonja tiivistää.

Open mic – paha mieli kuuluu jokaiselle

Mikki oli kaikille auki, ja pöytälaatikkorunoilijatkin pääsivät välittämään pahaa mieltä julkisesti. Pahan mielen runoillassa oli paikanpäällä monenlaisia ja monen ikäisiä runoilijoita.

Paula oli kirjoittanut runon tänään kännykän ruudulle. Pentti lausui oivaltavat ja pitkät runonsa sanasta sanaan ulkoa. Kirsti siirsi mikin syrjään. Vauhdikas esitys oli kuin pieni teatterimonologi.

Harri Holtinkoski on kirjoittanut jo seitsemän julkaistua runokokoelmaa. Mahdollisuus lukea runoja julkisesti on hänelle merkityksellistä.

“On ihmisoikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi. Näin ei kaikkialla ole. Mahdollisuus nostaa esille vaikeitakin asioita – asioita, joista ei puhuta, on tärkeää,” hän kertoo.

Harri Holtinkoski nauraa, että hänen runonsa ovat positiivisia, kuten hän itsekin. Runot kuitenkin toimivat illan teemassa.

Pahan mielen runoilta Kaijontuvalla oli onnistunut.

“Porukkaa oli toki vähemmän kuin baarissa, mutta silti kiitettävän paljon. Nyt mukana oli vähän vanhempaakin väkeä. Näkisimme, että Pahan mielen runoiltoja voisi tulevaisuudessakin järjestää vastaavanlaisissa paikoissa,” Anni ja Susanne summaavat.

Ihmiset kävelevät kevein askelin yöhön. Jossakin on vielä jatkot. Mustuneet sielut olivat keventyneet. Pahaa päässyt ulos.

 

 

 

Pahan mielen tiimi Anni Alper ja Susanne Kainto kyllästyivät ainaiseen positiivisen ajattelun tyrkyttämiseen. Raaka ja julma aitous on voimakasta kiehtovaa. Kuvat: Mari Kivioja.

Liittyvät sisällöt

Lue myös