Siirry suoraan sisältöön

Me korkeakoulutetut köyhät

20.9.2020

Eri alojen kirjoittajat tarttuvat Näkökulma-kolumneissaan ajankohtaisiin aiheisiin.

Mitä hyötyä on korkeakouluttautua, kun sekään ei takaa vakaampaa asemaa työmarkkinoilla? Korkeakoulutus ei takaa arvostusta, ei säännöllistä toimeentuloa eikä kohtuullista sosiaali- ja terveydenhuoltoa.

Koulutusputki johtaa monella siihen samaan vanhaan, mihin on tullut totuttua opiskelijana – nyhtö- ja silpputöiden tekemiseen. On kesä- ja sesonkitöitä. Ollaan tarvittaessa töihin kutsuttavina. Tehdään palkattomia lisätöitä. Solmitaan suullisia sopimuksia ja kuullaan epämääräisiä lupauksia. Niin, korkeakoulutetunkin työelämä voi surkeimmillaan olla jatkuvaa koeajalla olemista. Ja töitä on, jos korona ei jyllää.

Onneksi pahimpina aikoina taloudellista tekohengitystä antaa joko opiskelija-ajoilta tuttu Kela tai ammattiliiton työttömyyskassa. Syksyn saapuessa monia pätkätöitä alkaa, ja toivottavasti ne jatkuisivatkin.

Oletko sinä joutunut taistelemaan itsellesi minimipalkan tuntityöstä nollatuntisopimuksella? Me korkeakoulutetutkin törmäämme polkuhinnoitteluun ja toiveisiin siitä, että omalta osaltamme tukisimme harmaata taloutta. Ei kiitos, ainakaan minä en halua palkkaani pimeänä vaikka tiedän, että virallisia teitä olen huomattavasti kalliimpi.

Lakisääteisistä palkkakuluista vääntämisessä voi olla kyse työnantajan tai asiakkaan tietämättömyydestä, osin tietoisesta röyhkeydestä ja manipuloinnista: olet tähän työhön paras, mutta miksi olet niin kallis... Ensin mielistellään, sitten vähätellään, sitten leperrellään, sitten alistetaan ja arvostellaan... Puristetaan mehut kuin kypsästä appelsiinista ja jätetään kuoret lojumaan tiskipöydälle, banaanikärpäsille.

Joko se kohta uskoisi, ettei ole pyytämänsä arvoinen? Ei voi kuin ihmetellä, että mistä lähtien hyvä on ollut halpaa? Mistä lähtien edullisin on ollut paras? Eikö koulutuksella ja kokemuksella ole mitään merkitystä? Ottakaa tai jättäkää... Mutta mieluummin ottakaa, sillä me haluamme tehdä työtä ja tulla tekemällämme työllä toimeen.

Me korkeakoulutetutkin haluamme kuulua, olla arvokkaita ja tarpeellisia palasia yhteiskunnassamme. Vääntö ja säätö, oman arvonsa jatkuva vakuuttelu ja osaamisensa loputon markkinointi ovat merkittävä syy mielenterveys- ja päihdeongelmiin, syrjäytymiseen, huono-osaisuuteen ja köyhyyteen. Pyyntöni kaikille korkeakoulutetuille onkin: älkää potkiko toisia korkeakoulutettuja nilkkaan polkemalla arvoanne. Tutustukaa virka- ja työehtosopimuksiin. Ottakaa selvää alanne järjestöjen, yhdistysten ja ammattiliitojen suosituksista minimipalkoiksi.

Kun tilanne vaatii, sivistäkää tietämättömiä, mutta varokaa polttamasta itseänne loppuun. Kysykää neuvoa ja apua, älkää jääkö yksin. Puolustamalla itseänne ja pitämällä tiukasti kiinni omista oikeuksistanne tuette myös kollegoitanne ja edesautatte kaikkien jaksamista ja pärjäämistä – nyt korona-aikana ja korona-ajan jälkeen.

Dimi Salo on oululainen musiikkipedagogi, laulaja-lauluntekijä ja muusikko. Salo opettaa laulua ja lauluntekoa, työstää toista kokopitkää albumiaan ja kirjoittaa. Kuva: Jarkko Tervola

Lue myös