Siirry suoraan sisältöön

Marjo-Riikka Stenius matkalla taiteen maailmassa

16.1.2022

Kuva-artesaani Marjo-Riikka Stenius työstää taidetta Pikisaaressa ja Martinniemessä. Steniuksen kasvot ovat tutut myös kassan takaa, hän oli kuusi vuotta kahvia ja teetä myyvän oululaisen Kofeiinikomppanian yrittäjä. Stenius toteaa, että taiteen tarjoamasta epävarmuudesta huolimatta tekemällä oppii.

Marjo-Riikka Steniuksen ensimmäiset muistikuvat olivat pieniä ja tärkeitä taiteen hetkiä.

"Kun olin ihan pieni ja meillä oli pikkuveljeni lisäksi yksi hoitolapsi, äiti antoi meille leikkejä varten pitkiä papereita ja sormivärejä lattialle. Meillä oli paljon piirtämistä ja yhteisiä askarteluhetkiä", kertoo Stenius.

Taiteen työstäminen on hyvä keino purkaa tunteita ja unohtaa ajankulku. Nuorena erilaiset taidepiirit ovat olleet hyvä paikka harrastaa. Steniuksen kiinnostuksen kohteet ovat liittyneet taiteeseen opinnoista lähtien. Hän on valmistunut Oulun yliopistosta filosofian maisteriksi. Pääaineena oli kirjallisuus, sivuaineina olivat taidehistoria, elokuvatutkimus ja naistutkimus.

Stenius on opiskellut kuva-artesaanin tutkinnon Lybeckerin opistossa Raahessa. Hän on opiskellut myös Limingan Taidekoulun kuvataidelinjan ja avoimen yliopiston kuvataiteen perusopinnot. Stenius opiskelee nyt toista vuotta Helsingissä Taidekoulu Alfassa.

”Helsingin opinnot löytyivät netistä, eli monimuoto-opintoina pystyin opiskelemaan kohti kuvataiteilijan ammattia", avaa tilannettaan Stenius. "Helsingissä tapaamme kerran kuussa."

Tuttu kasvo kofeiinin ystäville

Steniuksen yrittäjäkasvot ovat kuuden vuoden ajalta tutut oululaisille kahvin ja teen ystäville. Hän oli yrittäjänä Kofeiinikomppaniassa, joka myi teetä, kahvia ja alaan liittyviä tarvikkeita ja herkkuja.

”Tuli tutustuttua oululaisiin kuluttajiin ja vielä tänäkin päivänä on olemassa siellä syntyneitä hyviä ihmissuhteita", valottaa Stenius.

Vuoden 2016 alusta Kofeiinikomppanialla on ollut uusi yrittäjä ja Stenius on siirtynyt kokonaan kuvataiteen pariin.

Oulussa Stenius seuraa säännöllisimmin taidetta Pikisaaressa. Hänellä on oma työpiste yhdessä Kulttuurikiihdyttämö [Tilan] yhteisötyötiloista, entisessä kankaanpainoluokassa. Stenius kokee kätevänä, kun näkee eri taiteilijoiden työskentelyä ja pääsee myös tutustumaan töihin tarkemmin, erityisesti avoimien ovien aikana. Pikisaaressa toimii myös suurempi Galleria Harmaja. Hiukkavaara on toinen paikka, missä tapahtuu paljon.

”Oulussa on paljon kivoja pieniä gallerioita ja välillä ihmisille aukeavia työhuoneita”, pohtii Stenius.

Instagram yhdistää taideihmisiä

Nykyään tutustuminen ja verkostoituminen syvenee sosiaalisen median kautta.

"Kofeiinikomppanian vuosina tutustuin asiakkuuksissa myös taiteilijoihin ja seuraan heidän postauksiaan somessa, erityisesti Instassa. Eli seuraan taidetta myös ystävien kautta”, pohtii Stenius.

Nykyisten opintojen yhteydessä Stenius vieraili opiskelukaverinsa kanssa Helsingissä Galleria Foggassa. Hän keskusteli galleristin kanssa ja jätti nimensä vieraskirjaan.

"Aloin seuraamaan heitä Instagramissa. Myös galleristi löysi minut Instasta ja kontaktoi sitä kautta, eli pyysi mukaan näyttelyyn", Stenius avaa syntynyttä yhteyttä.

Levon paikka -teemaisessa yhteisnäyttelyssä on mukana useampia taiteilijoita, näyttely avautuu 22. tammikuuta ja kestää helmikuun 10. päivään saakka. Steniukselta mukana on viisi kappaletta abstrakteja teoksia.

Teos 5-osaisesta sarjasta Huhtikuu, valmistunut vuonna 2021.

Steniuksen töitä on ollut esillä erilaisissa yhteis- ja ryhmänäyttelyissä Oulun seudulla vuodesta 2016 saakka ja kahdessa yksityisnäyttelyssä. Töitä on ollut esillä myös kahdesti metsänäyttelyssä festivaali Maakisessa Martinniemessä.

"Tarkoituksena on ollut suojella rantaa. Ensimmäisellä kerralla vein metsänäyttelyyn lajitelman töitäni, toisella kertaa työstin paikkasidonnaisen teoksen, joka olisi sateen myötä voinut muuttuakin”, taustoittaa Stenius.

Marjo-Riikka Stenius työstää Martinniemessä. Kuva: Jukka Timonen

Martinniemen maisemat inspiroivat

Pikisaaren lisäksi taiteilija tykkää vetäytyä työskentelemään yksin Martinniemeen. Steniuksella perheineen on Martinniemessä Putaankylän vanhasta koulusta hankittu kesäpaikka, jota voi toki käyttää läpi vuoden. Tämä talo on rakennettu 1898 ja se on hirsirunkoinen. Putaan kylän koulussa on ollut kolme rakennusvaihetta, tämä on niistä ensimmäinen. Talossa on toiminut muun muassa kansalaisopiston kursseja.

Huone, jossa Stenius nykyään maalaa on varsin kookas ja sallii tehdä todella suuriakin maalauksia. Edelliset omistajat pitivät rakennusrestaurointiin ja taiteeseen liittyvää yritystä. Aiempana kouluaikana tila on ollut liikuntasali tai veistoluokka. Työhuoneen erikoisuutena on kaunis takapiha. Ikkunasta aukeaa näkymä Kääriänpuistoon, jossa on isoja puita, mutta itse puistoa ei varsinaisesti enää hoideta. Se näyttää enemmän metsältä nykyään.

”Se on inspiroiva kohde”, miettii Stenius.

Talossa on myös pihamaata, jossa voi harrastaa monipuolista puutarhanhoitoa. Martinniemi ei ollut entuudestaan tuttu alue. Perheen hankittua kohteen vuonna 2016 kävi ilmi, että Steniuksen mummon äiti on ollut töissä Martinniemessä, kun siellä on ollut sahan toimintaa ja laivatoimintaa. Isomummo on työskennellyt raskaissa hommissa laivoja purkaen, eli ahtaajana. Talolta on kiintoisa matka merialueelle, koska vieressä kulkee vanha rautatie. Aikoinaan koulun kohdalla on ollut Putaan asema, josta on päässyt paikallisjunalla Haukiputaalle ja sieltä Ouluun. Nykyään rautatien vieressä kulkee tunnelmallinen polku, matkaa meren rantaan on noin kaksi kilometriä. Paikallishistoriasta tulee koko ajan ilmi mielenkiintoisia juttuja.

"Metsässä, pihalla ja lähimaisemissa tulee paljon pyörittyä eri vuodenaikoina. Olen luonnostellut paljon pihapiirissä", kertoo Stenius.

Kipsiveistos Mari Maakisessa metsässä Martinniemessä. Kuva: Janne U. Leppäkoski.

Rooli taiteilijana jalostuu

Taidekentällä Stenius näkee itsensä edelleen opiskelijana. Kynnys sanoa itseään taiteilijaksi on korkea, koska viimeisimmät opinnot ovat kesken.

"Harjoittelen, että minkälaista se taiteilijan ammatti on, ja etsin sitä omaa ilmaisuani", Stenius täsmentää.

"Tällä hetkellä maalaamme Alfassa öljyväreillä ja Limingan ohjelmassa oli paljon elävän mallin maalausta. Ensi vuonna siirrymme maalaamaan pellille, pleksille ja pigmenttimaalaukseen. Näistä kaikista voi aueta näkemyksiä siihen, mitä se oma juttu sitten onkaan. Mielenkiintoista nähdä, mitä syntyy. Tekemällä oppii", hän pohtii.

”Ei saa antaa oman epävarmuuden estää tekemistä. Teen töitä epävarmuuksista huolimatta. Ei tarvitse olla valmis."

Levon paikka -yhteisnäyttely 22.1.-10.2.2022. Helsingin Lauttasaaressa.

 

 

Taiteen työstäminen on hyvä keino purkaa tunteita ja unohtaa ajankulku. Kuva: Niina Jortikka

Lue myös

Lue lisää aiheesta