Siirry suoraan sisältöön

Luonnonvarakeskus selvittää Oulujoen vaellussiian luonnonlisääntymistä

14.5.2020

Oulujokeen istutetaan tänä keväänä noin kuusi miljoonaa vastakuoriutunutta vaellussiian poikasta osana Merikosken istutusvelvoitetta. Poikaiset värimerkitään, jotta niiden liikkeet voimalaitoksen alapuolisilla alueilla saadaan jatkossa selville.

Oulujoen istutusten tarkoituksena on korvata joen rakentamisen aiheuttamia haittoja kalataloudelle, ylläpitää Oulujoen siikakantaa ja mahdollistaa siian kalastus.

Vastakuoriutuneet poikaset merkitään alitsariinivärillä ennen niiden istutusta Oulujokeen. Väri liukenee värjäysveteen ja tarttuu kalan kuuloluuhun, eikä näy päällepäin poikasen kasvaessa.

Luonnonvarakeskus (Luke) hyödyntää saatua tietoa myöhemmin esimerkiksi istutusmäärien arvioinnissa suhteessa joen entiseen tilaan ja siikasaaliisiin.

Toiveena luonnollinen lisääntyminen

Luke kerää siianpoikasia näytteeksi koko istutus- ja poikasten kuoriutumisjakson ajan ja arvioi värimerkintöjen avulla vaellussiian luonnontuotannon määrää Merikosken voimalaitoksen alapuolisella alueella.

”Siianpoikasten kuoriutuminen, istutukset ja poikaspyynti ovat parhaillaan käynnissä. Jos kaikki onnistuu suunnitellusti, tiedämme ensi vuoden alkupuolella arvion tämän vuoden luonnontuotannosta. Luonnonlisääntymisen määrä voidaan laskea, kun tiedetään istutusmäärä ja värimerkittömien poikasten osuus saaliissa”, tutkija Lari Veneranta Lukesta kertoo.

Oulujoen vaellussiian lisääntymiskierto perustuu pitkälti istutuksiin sekä vastakuoriutuneilla että isommilla, kesänvanhoilla siianpoikasilla. Syksyllä lokakuussa kutemaan palaavien siikojen mäti otetaan talteen, ja mäti kehittyy talven yli kalakasvattamo Montan hautomossa.

Osa viljelyssä olevista poikasista istutetaan heti niiden kuoriutuessa Merikosken voimalaitoksen alapuolelle ja osa siirretään kasvamaan luonnonravintolammikoihin, joista ne pyydystetään kesän lopuksi noin kymmensenttisinä ja istutetaan jokeen tai mereen.

Siian geneettinen monimuotoisuus kasvaa

Merikosken padon alapuolella on todettu olevan siian kudulle ja mädin kehitykselle soveltuvat olosuhteet. Viime syksynä Luke tutki siian mädin esiintymistä alueella, ja mätiä löydettiin Hartaanselältä sekä Toppilansalmesta.

Lisäksi Luke selvitti mädin eloonjääntiä Oulujoessa haudontakokeella, jossa mäti pidettiin talven yli erityisissä mätirasioissa voimalaitoskanavan alapuolisella alueella.

”Mädistä keskimäärin yli 70 prosenttia selvisi talvesta, mitä voidaan pitää hyvänä määränä”, Veneranta sanoo.

Luonnonlisääntyminen on eduksi siikakannan geneettiselle monimuotoisuudelle, joka lisää siian sopeutumiskykyä muuttuviin olosuhteisiin. Tietoa siian luonnonlisääntymisen määrästä ja nykyisistä kutualueista voidaan hyödyntää esimerkiksi istutusmäärien arvioinnissa suhteessa joen entiseen tilaan ja siikasaaliisiin. Vaellussiian kutualuevaatimuksia ei tunneta vielä yhtä tarkasti kuin esimerkiksi lohen tai taimenen osalta.

Luonnonvarakeskus tekee arvokasta työtä kalakantojen elvyttämiseksi. Kuvassa erikoistutkija Pauliina Louhi Hupisaaren taimenistutuksessa. Kuva: Carita Forsman

Lue myös

Lue lisää aiheesta