Siirry suoraan sisältöön

Kuusi taiteilijaa kertoo oman tarinansa Fanit-näyttelyn kautta Valvegalleriassa

2.12.2021

Fanit on Oulun Taiteilijaseuran ryhmänäyttely, jossa kuusi taiteilijaa, kuusi fania kertoo oman fanitarinansa. Keskiössä ovat faniuden kulttuuriset prosessit, yhteisöllisyys, kuluttamisen ja faniuden suhde, esikuvan syntymä ja kuolema.

Fanit-ryhmänäyttely avaa näköalan kuuden kuvataiteilijan faniuden kokemukseen. Se on hyvin henkilökohtaista, poliittista ja yhteistä. Näyttelyssä on esillä Anja Kurikan, Anni Arffmanin, Maria Laakkosen, Elisa Tuohimaan, Saara Heinosen ja Aini Pihlajaniemen töitä. 

Renessanssitaiteilija Leonardo da Vincin taide löytyi Anja Kurikan ihailun kohteeksi taidekouluaikoina. Jo pikkutyttönä intohimoisesti elävää mallia, sisartaan, piirtänyt Kurikka viehättyi da Vincin piirustusviivasta ja anatomiatutkelmien maanläheisestä värimaailmasta. Esikuvan tappo -kurssilla Pyhä Anna kolmantena -teoksen onnistunut kopiointi saattoi Kurikan matkalle, jossa hänelle uutena ilmaisukeinona löytyi abstrakti maalaustaide: isokokoiset, lyyristä ekspressiivistä tyyliä edustavat öljyvärimaalaukset.

Leonardolle. Rakkaudella -installaatio on kunnianosoitus, paitsi mestarille itselleen, myös luonnolle, joka on ja on ollut suurin opettajani. Esikuvani ansaitsee kiitoksen myös siitä, että häntä seuraamalla löysin oman kädenjälkeni, omat madonnani," sanoo Kurikka.

Veistoksellisia hahmoja

Anni Arffman tuo Fanit-näyttelyyn Paratiisi-Ridgen ja muita saippuaoopperasta tuttuja kasvoja. Öljymaalauksissa korostuu se, mikä legendaarisessa Kauniit ja Rohkeat- sarjassakin, lähiotokset kasvoista. Mallia on katsottu vanhojen jaksojen still-kuvista. Taiteilijan itse sanoittamat kuvatekstit luovat maalauksiin arkkityyppisen tunnelman.

Maria Laakkosen mediateoksissa Ei mistään kotoisin (2018) ja Bingeboi (2021) fanius liittyy tiivisti veistoshahmojen olemukseen. Teoksissa identiteetti ja olemassaolo kytkeytyy fanittamisen ja viihteen kuluttamisen kysymyksiin.

Elisa Tuohimaa tarkastelee maalauksissaan faniutta sukupuolen ja ruumiillisuuden kautta taidehistorian läpitunkemana. Hänen teoksensa viittaavat taidehistoriassa toistuneeseen antiikin ja renessanssin ajan ihannointiin.

Tuohimaa käyttää teoksissaan symboliikkaa torsojen, madonnahahmojen tai mytologisten jumalatarten muodossa. Maalauksista löytyy useampia tulkinnallisia tasoja taiteilijoiden akateemisessa koulutuksessa vallalla olleesta kipsimallien kopioinnista ja taidollisuuden ihannoinnista aina katseen valtaan, kontrolliin ja tasa-arvoon.

Maalauksissa kuvatut lihallinen naistorso, pyhä madonnahahmo ja antiikin mytologinen jumalatar haastavat katsomaan syvemmälle ihanteiden historiaan ja todellisuuteen.

Nykypäivän jumalia

Saara Heinonen oli Elvis-fani peruskoulun ala-asteella 80-luvulla. Elvis oli hänelle turvallinen nallekarhu tai sukat jalassa pyörimään saava supersankari, jonka lankeaminen oli lapselle työläs ymmärtää. Näyttelyyn hän on maalannut omat versionsa Elviksestä, ja huomannut että Elvis on säilyttänyt oman erityisen paikkansa hänessä.

Aini Pihlajaniemen teokset saavat alkunsa usein materiaalilähtöisesti; jo pelkkä pikainen kierros kirpputorilla synnyttää yleensä ideoiden tulvan. Uutta materiaalia taiteilija hankkii harkiten.

”Pidän tärkeänä, että käyttämäni materiaalit ovat eettisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä; materiaalin uudelleenkäyttö ja kierrätys ovat lähtökohta kaikelle työlleni.”

Näyttelyn töissä Pihlajaniemi on pohtinut fanitukseen liittyvää esineiden palvontaa. Fanikulttuuriin kuuluu idolien omistamien artefaktien nostaminen tavallisten esineiden yläpuolelle, ”reliikkisarjaan”.

”Pelkkä idolin kosketus voi tehdä arkisesta tavarasta erittäin kallisarvoisen. Ovatko viihdeteollisuuden tähdet nykypäivän jumalia?”, hän kysyy.

Näyttelyn on ideoinut ja kuratoinut Silja Kejonen. Fanit 1.12.-21.12.2021 Valvegalleria, Kulttuuritalo Valve.

 

Anni Arffmanin teos Kauniiden ja rohkeiden Ridgestä on yksi Fanit-näyttelyn töistä. Kuva: arkisto/Juha Näppä

Lue myös

Lue lisää aiheesta