Siirry suoraan sisältöön

Kuuntelemalla kunnioitat

10.2.2020

Näkökulmissa kirjoittajat ottavat kantaa ajankohtaisiin aiheisiin.

Kirjoitukseni aihe lähti tilaisuudesta, johon olin kutsuttuna poliittisena asiantuntijana paikalle. Tilaisuuden tarkoitus oli vuorovaikutteellisesti keskustella sosiaali- ja terveyspalveluista. Huomasin, että usealle tilaisuuden osallistujille oli tärkeää kesken toisten puheenvuorojen tarkistaa puhelimesta omat sähköpostinsa tai somekeskustelut tai keskustella omista asioistaan vieruskaverin kanssa.

Jäin tilaisuuden jälkeen miettimään tapaamme olla läsnä tilaisuuksissa tai kokouksissa ja kunnioittaa muiden mielipiteitä. Miksi siis tulla ylipäätään tilaisuuteen, ellei asia kiinnosta?

Olen tottunut siihen, että omat mielipiteet saavat vahvistusta tai peräti uutta näkemystä asioihin, kun kuuntelee muiden mielipiteitä. Usein ne avaavat uusia ovia omiin näkemyksiin. Tällöin ei omissa puheenvuoroissaan tarvitse enää toistaa jo sanottua vaan voi mielessään ajatella, että onpa tuolla kanssaihmisellä virkistävä kanta käsiteltävään asiaan. Samalla kuuntelemalla kunnioitat toista ihmisenä.

Oulun sosiaali- ja potilasasiamiehen raporteista voi vuosittain lukea, että osa sosiaali- ja terveydenhuollon valituksista kohdentuu nimenomaan asiakkaan saamaan kohteluun. Onko poliittinen esimerkki sellainen, että se vahvistaa kohtaamistilanteissa toisten huomioimista vai annammeko itsestämme sellaisen kuvan, ettei kohtaamisilla ole väliä?

Hoidon ja palvelujen laatuakin tulkitaan useiden tutkimusten mukaan sen perusteella, miten ihmiset tulevat kuulluksi ja miten heitä kohdellaan, kun he kohtaavat ammattilaisia. Asiakkaiden ja potilaiden kohteluun liittyvät yhteydenotot ovat Oulussa hieman vähentyneet jo parina aiempana vuotena, mikä on oikea suunta. Huonoon kohteluun liittyen kaikissa toimintayksiköissä tulisi kuitenkin olla nollatoleranssi. Näin myös poliittisessa kentässä.

Kokemus syntyy ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Tuen tarvitsija tuntee silloin olevansa arvokas, kun hän kokee, että häntä kuunnellaan ja kuullaan ja hänet kohdataan aidosti.

Hyvä kohtaaminen tyhjentyy kiireestä, huolista, ajatuksista ja muusta mikä kuormittaa ja täyttää mielen. Tyhjentyy myös sähköpostien lukemisesta tai somen tarkistamisesta. Vain silloin keskusteluun avautuu uusia näkökulmia ja syntyy luovia, ennakkoluulottomia ratkaisuja.

Herääkin kysymys, miten Oulussa voimme vahvistaa ihmisten luottamusta poliitikkoihin, palveluihin ja siten koko järjestelmään?

Aito läsnäolo on kohtaamisissa todella merkityksellistä, sillä sitä myös me kaikki kuntalaisina eniten kaipaamme. Ihmiset odottavat, että joku on heistä aidosti kiinnostunut ja kuuntelee juuri heitä. Ihmisten arvokas kohtaaminen syntyy pienistä asioista, kuten hymystä ja tervehdyksestä, jotka osoittavat toiselle, että hänet on huomattu. Kohtaamiskokemus on oma kokemuksemme, joka syntyy silloin, kun ihmiset ovat vuorovaikutuksessa, joko kasvokkain tai puhelimitse.

Pitäisiköhän ihmisten kohtaamiseen ja kohteluun poliittisessa toiminnassa säätää oma lainsäädäntö Herkuttelen tällä ajattelulla. En siksi, että olen itsekin kokenut, että sanomaani ei kuunnella tai että silmiä pyöritellään, päätä puistellaan, varsinkin, jos mielipiteeni ei osu kuuntelijan kanssa yhteen. Vaan siksi, että kohtelun asianmukaisuus ja tietyt hyvät käytöstavat ulottuisivat myös poliittiseen toimintaan - kaikkien siihen osallistuvien keskuudessa.

Kirjoittaja on Oulun kaupungin hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja Pirjo Sirviö.

Lue myös

Lue lisää aiheesta