Siirry suoraan sisältöön

Kun korona loppuu

15.4.2020

Armo tapahtui, kun näkymätön käsi päätti poikkeusolojen ajankohdasta.

Aurinko tulee ikkunasta sisään, kun päivän ensimmäinen etäpalaveri alkaa. Luonnonvalo sammuu, kun koronakeskustelijat kokoontuvat viimeiseen lähetykseen televisiostudiossa.   

Miettikää jos tämä kaikki olisi tapahtunut loppuvuodesta. Kokijasta riippuen sukujoulun olisi saanut peruuttaa tai joutunut unohtamaan.  

Sentään pääsiäinen oli perinteinen: hidas, hiljainen ja tanssiton.  

Me kaikki olemme menettäneet jotain. Minä matkan, harrastusryhmän kokoontumiset ja kaikki sosiaaliset kontaktit, teatteriesityksen, kampaajalla käynnin, uimisen.  

Eli en mitään oikeasti traagista. Minulta ei ole kukaan kuollut, ei edes sairastunut.  

Kuukauden aikana olen löytänyt ulkoiluharrastuksen sekä ääni- ja e-kirjat. Onnistuneesti olen myös väistellyt virtuaalijumppia. Sivutuotteina on noussut paino ja kasvaneet kynnet. Lopetin niiden pureskelun ensimmäiseen koronauutiseen. 

Ympärillä historia toistaa itseään, sillä ovathan suomalaiset aina yhdistyneet kriiseissä. Viranomaiset pistävät parastaan rajoituksissa, viestintäala kukoistaa. Suomen hallitus nauttii epäuskottavan kovaa suosiota. Piti oikein valtioneuvoston sivuilta tarkistaa onko meillä oppositiota enää ollenkaan.  

Internetistä luin, että facebookin auttamisryhmiä on niin paljon, että autettavat alkavat loppua.  

Silti hartioita vähän painaa. Taivaanrantaa ei näy, ei uuden aamun kajastusta. Kuitenkin keittiöpsykologit ja mummot tietävät, että mikään ei kestä ikuisesti.  

Ja kun poikkeusolot päättyvät, aloitamme alusta.  

Kertarymähdyksellä soitetaan peruutetut konsertit ja näytellään esitykset. Pöytävarauksia ravintoloihin kannattaa alkaa tehdä jo.  

Seuraavaksi täyttyvät lentokentät, hotellit ja Kanariansaarten uimarannat. Sinisellä taivaalla näkyy taas valkoinen viiva. Vaivihkaa palaamme keskusteluun ilmastonmuutoksesta ja Uros Livestä.   

Kun korona loppuu, katujen tunnelmasta on ennustettu riemullista kuin sodan päättyessä.  

Minä veikkaan, että me vain meikkaamme ja lähdemme etätöistä oikealle kustannuspaikalle.    

Kirjoittaja on Mun Oulun toimittaja Sirpa Tarkkinen.

Lue myös

Lue lisää aiheesta