Korona-ajan positiivisia asioita: Nuokkarilta apua lastenkodin arkeen
Nuoriso-ohjaajat Teija Holtinkoski ja Anna-Maija Haataja jättivät haikein mielin Metsolan lastenkodin ja palasivat omiin töihinsä. ”Kokemus oli hieno, kaikin puolin”, he sanovat. Kuvat: Sanna Krook
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Viime perjantaina oli nuoriso-ohjaajien, Teija Holtinkosken ja Anna-Maija Haatajan, viimeinen työpäivä Pateniemen Metsolan lastenkodissa.
”Olo on outo ja haikea. Täällä on ollut niin hienoa olla töissä; meidät otettiin niin loistavasti vastaan heti ensimmäisenä päivänä. Tunsimme olomme todella tervetulleiksi”, he huokaavat.
Idea lähti Metsolasta itsestään
Kun koronapandemia ja -rajoitukset levisivät maaliskuussa myös Oulun seudulle ja Oulun kaupunki joutui sopeuttamaan toimintojaan ja keskeyttämään palkanmaksuja, niin moni tippui tyhjän päälle.
”Koulujen kiinnilaittaminen asetti myös meidän työmme täällä lastenkodissa uuden ongelman eteen. Miten voisimme turvata nuorten koulunkäynnin, sillä meillä itsellämme ei ollut resursseja etäopiskelun valvontaan”, kertoo Metsolan lastenkodin vastaavan ohjaajan viransijainen Elina Muhos. Lisäksi Metsolan lastenkodissa on oltu viimeaikoina ylipaikoilla, eli kodissa on nuoria enemmän kuin virallisesti on hoitoon mitoitettu.
”Otimme sitten yhteyttä Oulun kaupungin sisäiseen henkilöstöpankkiin, josta ohjattiin ilman töitä jääneitä työtekijöitä uusin paikkoihin. Siitä se sitten lähti ja lopputuloksesta ovat hyötyneet kaikki, niin nuoret, me ja työllistetyt”, hän lisää.
Jotain samaa, jotain uutta
Erityisen iloisia ja tyytyväisiä ovat olleet Teija Holtinkoski ja Anna-Maija Haataja itse.
”Ehdimme olla 14 päivää kotona, kun tuli yllättäen tieto tästä uudesta mahdollisuudesta. Se tuntui ihanalta, että työt jatkuivat, tavalla tai toisella.”
Heidän molempien palkanmaksu keskeytyi nuorisotalojen sulkeuduttua.
”Jotenkin solahdimme tähän Metsolan arkeen todella sujuvasti. Luultavasti suurin syy siihen oli se, että olimme tottuneet työskentelemään nuorten kanssa ja meille oli suuri tarve täällä Metsolassa”, lisää Anna-Maija Haataja.
”Täytyy myöntää, että tästä järjestelyistä hyötyivät kaikki. Niin me työntekijät täällä Metsolassa, Teija ja Anna-Maija sekä lastenkodin asukkaat. Poikkeusoloissa on erityisnuorilla suuri vaara tippua normaalista arjesta ja koulunkäynnistä. Nyt selvisimme korona-ajasta paljon lievemmin kuin mitä osasimme sitä ennakkoon pelätä”, lisää Elina Muhos.
Jokainen nuori kohdattava yksilönä
Sekä Holtinkosken että Haatajan tehtäväksi tuli ohjata Metsolan lastenkodin asukkaiden koulunkäyntiä. Asukkaiden ikä vaihtelee 13 vuodesta 17-vuoteen, eli jokaisella oli hieman eri asteiset koulutehtävät edessä.
”Alku oli tietysti haastavaa. Jokaisella nuorella oli oma koulu, opettajat ja erilaiset tavat. Ja etäkouluun tarvittavat oppimisalustat vaihtelivat todella paljon. Että paljon meidän piti siinä alussa opetella. Ja täytyy myös myöntää, että kun itse ei ole ammatiltaan opettaja tai koulunkäyntiavustaja, niin saattoi siinä esimerkiksi matematiikan opintojen äärellä olla hieman miettimistä,” naiset nauravat.
”Mutta yleisesti ottaen aistimme, että myös nuoret itse olivat tyytyväisiä meidän apuumme. Olkoonkin, että päivä saattoi lähteä sillä liikkeelle, että saimme nuoren nousemaan sängystä ylös”, jatkaa Teija Holtinkoski.
”Nuokkarilla työskentelystä olisi siis tässä tapauksessa todella paljon hyötyä. Osaamme kohdata nuoret yksilöinä. Lähdemme täältä haikein mielin ja vaikka onkin hassua sanoa, tulemme mielellämme takaisin!”.