Kierikkikeskuksessa esihistoriaan tutustuu syksyisin tuhansia oppilaita – lemppareina kivikorut, ansapolut ja muinaisjouset

Kivikorujen tekeminen on yksi suosikkitoiminnoista Kierikissä. Kuvat: Luuppi

Julkaistu: Kirjoittaja: carita marion forsman

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Kierikkikeskus sijaitsee Iijoen varrella keskellä kivikautisia asuinpaikkoja, joita on tutkittu jo 1960-luvulta lähtien. Kierikkikeskuksessa esitellään pohjoisen menneisyyttä tuhansien vuosien takaa sekä kivikauden tutkimusta.

Kierikkikeskuksen avaamisesta tuli syyskuussa kuluneeksi 20 vuotta. Jo ensimmäisenä syksynä saapuivat koululaisryhmät. Silloin käyttöön otettu Esihistoria tutuksi -niminen kierros on voimissaan edelleen, sisältöjä on toki päivitetty vuosien varrella.

”Vuonna 2001 koko päivän toiminnallinen vierailu museossa oli aivan uutta. Nyt sitä toteutetaan meillä osana Luuppireittiä, joka sekin on Suomen tasolla ainutlaatuinen kokonaisuus”, kertoo museolehtori Hanna Puolakka.

Kierikissä käy päivittäin koululaisryhmiä Oulusta ja lähialueelta. Kuva: Maria Södö

Luuppireitti on Museo- ja tiedekeskus Luupin koululaisille suuntaama kulttuuri- ja tiedekasvatusohjelma, joka on osa Oulun kaupungin oppilaan kulttuuripolkua ja täydentää opetussuunnitelmaa. Luuppireitillä koululaiset tutustuvat oman kaupunkinsa historiaan ja kulttuuriin. Kierikissä vieraillevat viidesluokkalaiset oululaiset.

Kivikauden toiminnot tempaavat mukaansa

Opastettuun käyntiin Kierikissä kuuluu perusnäyttelyyn tutustuminen, kivikaudesta kertovan elokuvan katsominen ja vierailu kivikauden kylässä.

”Muinaisjousella ampuminen ja kivikorujen teko on lasten ykkössuosikki, mutta hyvänä kakkosena tulee ansapolun esittely. Perusopastuksen suosio on yllättänyt”, sanoo Puolakka. Ansapolulla esitellään kivikautisia pyydyksiä.

”Lapset kysyvät monesti, onko niihin jäänyt oikeasti eläimiä kiinni. Ei ole, mutta on tärkeää korostaa, että ansat ovat vain malleja, eikä sellaisia voi rakennella lähimetsiin.”

Toiminnallisuus on erittäin tärkeässä roolissa Kierikissä. Koko kivikauden kylä on ryhmien käytössä ja siellä voi juosta ja touhuta ympäriinsä. Eväitä valmistetaan ja syödään nuotion äärellä ulkona tai sateen sattuessa sisätiloissa kivikauden rivitaloissa.

”Vieraat ovat aina yllättyneitä miten lämpimiä ja mukavia asumukset ovat näillä rannoilla olleet jo kivikaudella,” Puolakka kertoo.

Museolehtori Hanna Puolakka kivikauden rivitalon edustalla.

Kierikissä toiminta jatkuu läpi talven

Lokakuun puolen välin jälkeen opastuksia ei enää kelien arvaamattomuuden vuoksi pidetä. Työt jatkuvat kiireisinä, vaikka seuraavat ryhmät saapuvatkin vasta kevään korvalla.

”Lokakuussa aloitamme heinäkuun yleisökaivausten jälkityöt. Kaikki arkeologisilta kaivauksilta esiin tulleet löydöt putsataan, punnitaan ja luetteloidaan. Kartat löytöjen sijainneista piirretään puhtaaksi ja kaikesta kirjoitetaan raportit. Viime kesänä kaivauksilta tehtiin satoja löytöjä, joten aikaa tähän kuluu muutama kuukausi,” Puolakka valottaa.

”Keväällä Kierikissä vierailee koululaisryhmien lisäksi myös harrasteporukoita, yhdistyksiä ja muita aikuisryhmiä.”

Aivan suljettuja Kierikkikeskus ja kivikauden kylä eivät ole talvellakaan. Tapahtumia on pitkin talvea viikonloppuisin. Ensimmäistä kertaa järjestettävä Taivaantulien yö marraskuussa tarjoaa yleisölle mahdollisuuden yöpyä kivikauden kylän rivitaloissa nuotion ja toivottavasti revontulien loisteessa.

”Tämä on helppoa tapa tulla testaamaan omien talviyöpymisvarusteiden kestävyyttä ja nauttimaan talviyön tunnelmasta.  Tapahtuma järjestetään yhteistyössä Kierikki ry:n kanssa ja paikalla on Kierikin henkilökuntaa opastamassa talviyöpymisen saloihin.”