Siirry suoraan sisältöön

Katso minua näin – voimauttava valokuvaus vapauttaa

1.5.2021

Voimauttava valokuvaus on Miina Savolaisen kehittämä metodi, jonka hyvää vaikutusta on Veeran Verstaalla käytetty kymmenisen vuotta. Omaehtoisessa kuvaamisessa nuoret ovat kokeneet tulleensa täysin hyväksytyiksi ja nähdyiksi omana itsenään.

Kännykät ja yhteiskunnan demokraattinen kehittyminen valokuvauksessa näkyvät nuorten elämässä. Kymmenessä vuodessa selfiet ovat arkipäiväistyneet.

”Mutta vaikka nuoret ottavat itsestään paljon kuvia, toisen kuvattavana oleminen on vaikeaa. Pitäisi uskaltaa luottaa siihen, että valokuvaaja haluaa sinulle hyvää. Tätä käsitellään voimauttavan valokuvauksen kursseilla”, sanoo Veeran Verstaan opettaja Silja Kejonen.

Olenko sittenkin äidin näköinen?

Valokuvauksen maailmassa ovat alkaneet näkyä kehopositiivisuus ja muu hyväksymisen kulttuuri kuten sukupuolen moninaisuus, mutta myös filtterikulttuurin vaikutus.

”On vaikeaa katsoa itseään järjestelmäkameran jäljiltä missä ei voikaan häivyttää haurautta, vanhenemista tai sitä, että on äidin näköinen. Kuvaa ei myöskään voi poistaa kuin kännykän kuvaa. Tätäkin herkkää puolta voimauttavassa valokuvassa käsitellään.”

Kejonen muistuttaa, että kamera ja valokuvat itsessään eivät ole terapeuttisia. Ne ovat vallan välineitä.

”Voimauttavassa valokuvassa käännetään asetelma toisinpäin. Tasa-arvo, dialogisuus, itsemääräämisoikeus määrittävät tilannetta. Kuvattavalla on valta määritellä miten hänet nähdään ja mistä kulmasta, miten häntä katsotaan.”

Valokuvaus tehdään pareittain: toinen ottaa valokuvia ja yrittää katsoa kuten kuvattava haluaa tulla katsotuksi.

Kuvassa Paula Pasanen, kuva: Saana Paaso-Rantala

 

Veeran Verstaalla on ollut paljon mukana seksuaalivähemmistöjä.

”Meillä he ovat kokeneet tulleensa täysin hyväksytyiksi ja nähdyiksi omana itsenään”, sanoo Kejonen.

Veeran Verstaan asiakkaina ovat 18-29-vuotiaat oululaiset työttömät nuoret aikuiset. Kejonen opettaa voimauttavaa valokuvausta ja aloittaa aina uuden kuvausprojektin valokuvauksen historialuennolla.

”Nuoret myös haluavat kokeilla eri rooleja. Esimerkiksi hevimetallihuoneessa nuoret naiset voivat tuoda vihan tunteita esiin mitä heille ei yleensä yhteiskunnassa sallita. Valokuvattavana oleminen on omien eri puolien tutkimista turvallisissa laboratorio-olosuhteissa. Siinä saa tuoda esiin noloimmat ja arimmat ideat eikä niistä tuomita”, kertoo Kejonen.

Kuvassa Sanni Marttila-Tornio, kuva: Tanja Veikkolainen

 

Itsekin opettajana, kuvataiteilijana, kirjailijana ja dramaturgina Kejonen arvostaa Miina Savolaista ja hänen elämäntyötään voimauttavassa valokuvauksessa.

”Hän on kaikkinensa hieno esimerkki valokuvataiteilijana ja sosiaalikasvattajana taiteen hyvinvointivaikutuksista. Nyt kun taiteilijat ovat kärsineet korona-aikana, tästä hänen metodistaan huomataan miten taide monipuolisesti antaa hyvinvoinnin, kauneuden ja merkityksen kokemuksia”, sanoo Kejonen.

Kohti Hiukkavaaran taiteilijayhteisöä

Veeran Verstas on rekisteröity yhdistys, joka saa rahoitusta myös Oulun kaupungilta. Voimauttava valokuvaus liittyy Euroopan sosiaalirahaston Vapaata tilaa -hankkeeseen, joka on käynnissä vielä kaksi vuotta.

Veeran Verstas toimii tällä hetkellä Limingantullissa. Suunnitteilla on kuitenkin siirtyminen Hiukkavaaraan taiteilijayhteisöön, kulttuurin kohtaamispaikkaan.

 

Kuvassa Tanja Veikkolainen, kuva: Sanni Marttila-Tornio. Kaikki kuvat ovat Veeran Verstaan voimauttavan valokuvauksen kurssilta.

Lue myös

Lue lisää aiheesta