Karanteenia vastaavissa olosuhteissa

Kulttuuriala on suurissa vaikeuksissa koronavirusepidemian takia. Poikkeustila on vaikuttunut myös Oulun kirjailijaseuran toimintaan. Kirjailijaseura järjestää vuosittain parikymmentä tapahtumaa, mutta kevään tilaisuuksia on peruttu tai siirretty.

Koronaviruksesta huolimatta osa yhdistyksen toiminnasta jatkuu normaalisti. Esimerkiksi syyskuussa järjestettävää Uusi kirjallisuusfestivaali -tapahtumaa valmistellaan. Ja Botnia-kirjallisuuspalkintoraati jatkaa työskentelyään.

Poikkeusaikana keikkoja ja esityksiä on ollut nähtävillä netissä. Kirjailijaseurakin suunnittelee tapahtumia, jotka ovat katsottavissa verkossa, mutta niistä tiedotetaan myöhemmin.

Myös joillekin kirjailijoille muutos on ollut suuri, kun kirjailijavierailuja ei voida järjestää. Toisaalta muutamat kirjailijat ovat vitsailleet, etteivät epidemian leviämisen hillitsemiseksi asetetut rajoitukset ole muuttaneet kirjoittamistyötä mitenkään. Aiemminkin he ovat kirjoittaneet yksin mahdollisimman häiriöttömässä tilassa. Mutta nyt sellaista kutsutaan karanteeniksi.

Monella on nyt tavallista enemmän aikaa lukea. Ymmärrettävästi, mutta harmittavasti, kirjastot ovat kiinni. Nyt kannattaa tarttua oman kirjahyllyn teoksiin, joita ei ole vielä lukenut. Mutta jos kodin kirjat on jo moneen kertaan luettu, voi tutustua esimerkiksi e-kirjatarjontaan.

Minä olen epidemian aikana lukenut pari romaania. Lukukokemus on muuttunut. Olen kavahtanut joka kerta, kun romaanihenkilöt esimerkiksi kättelevät tai suutelevat. Eivätkö he tajua, kuinka vaarallista se on?

Tällä hetkellä minulla on kesken Mark Mansonin kirja Kaikki menee päin h*lvettiä – Nurinkurinen kirja toivosta. Olen vasta alkupuolella, mutta taitavasti kirjoitettu teos on temmannut mukaansa. Alussa kerrotaan Witold Pileckistä, joka on tiettävästi ainoa ihminen, joka on mennyt vapaaehtoisesti Auschwitziin. Hänen suunnitelmansa oli nousta vangittujen puolalaissotilaiden kanssa kapinaan ja murtautua vankileiristä. Pileck sai lähetettyä viestejä leirin olosuhteista ulkopuolelle, mutta toimiin ei ryhdytty, koska hänen ajateltiin liioittelevan. Pileckin kuvailema helvetti ei mitenkään voinut olla mahdollinen.

On kiinnostavaa nähdä, mitä tapahtuu, kun epidemia on nujerrettu ja voimme palata entiseen. Luultavasti tapaamme ystäviämme ja halailemme. Ehkä toteutuu jonkinlainen spontaani kansanjuhla?

Koronanjälkeisessä ajassa jotkut asiat ovat muuttuneet, mutta eivät kaikki. Jatkossakin osa kirjailijoista kirjoittaa kirjojaan karanteenia vastaavissa olosuhteissa.

Tuomo Heikkinen, Oulun kirjailijaseuran toiminnanjohtaja

Helsingin Sanomat on koonnut mainion kirjalistan, josta voi poimia vinkkejä myös myöhempään käyttöön, jos poikkeusaikana kyseisiä kirjoja ei saa käsiinsä. Suositusten lopuksi on linkkejä, mistä kirjoja löytää netistä.