Siirry suoraan sisältöön

Kutsumusammatti yli sukupolvien - kalastaja elää vuodenaikojen rytmissä

19.6.2021

Riesa seisoo vielä Koljun venesataman laiturissa, mutta pian kalastaja Jarkko Ålander käynnistää sen moottorin ja suuntaa merelle. Päivän kalasaalis odottaa hakijaansa.

28-vuotias Ålander on kalastaja toisessa polvessa ja rakentanut Riesansa omin kätösin. Vene on vesillä nyt toista kesää. 

”Nimesin sen vähän huumorilla, muita kalastajia ajatellen. Veneiden nimillähän me toisiamme puhuttelemme”, kalastaja nauraa. 

Tänään merelle lähtee myös isä Jukka Ålander. Yleensä miehet kalastavat kumpikin omilla veneillään, mutta viime yö oli poikkeuksellisen myrskyinen, joten kummoista saalista ei ole odotettavissa.  

Riesaan mahtuu useampi 600 litran astia. Paremmalla kalastuskelillä isä ja poika kalastavat omilla veneillään. 

Tänään lähdetään hakemaan Perämeren muikkua. Matkalla parhaille muikkuapajille isä ehtii kehua poikaansa tämän selän takana. 

”Jarkolla on hyvä bisnesäly. Sitä tässä ammatissa tarvitaan, sillä leipä ei tule helpolla. Hyvänä kalapäivänä työpäivän pituus on pitkälti yli 12 tuntia.” 

Ennustustaidot tarpeen 

Halosenlahden kala, jota kaksikko pyörittää, myy kalasaaliinsa pääasiassa Hätälälle. Hätälä puolestaan pakkaa kalat ja toimittaa ne kauppoihin. 

Tänä keväänä on saatu hyviä saaliita, mutta tämänpäiväinen saalis on arvoitus. Jarkko arvelee yhtä pyttyä, Jukka kahta. ”Pytty” on 600 litran astia, joita Riesaan mahtuu useita. 

Trooli lasketaan merenpohjaan veneen perästä. Sillä on mittaa parisataa metriä.

Ennustustaidot tuntuvat olevan kalastajan työssä peruskauraa. 

”Kyllä niitä tarvitaan. Jos esimerkiksi Keskolla on iso kampanja tulossa, pitäisi pystyä lupaamaan paljon kalaa. Eipä se kuitenkaan ihan niin mene”, Jarkko Ålander sanoo. 

Ammattiin liittyy valtavasti hiljaista tietoa. Jukka Ålanderille sitä on kertynyt vuodesta 1993, jolloin hän päätyi alalle laman seurauksena. Jarkko on kulkenut isänsä mukana merellä pikkupojasta lähtien. 

”Kyllä se aina oli niin, ettei merelle joutunut, vaan sai lähteä.” 

Matka kalapaikalle kestää noin tunnin. Kaikuluotaimen avulla näkee veneen alla uivat kalaparvet. Tekniikka on kehittynyt vuosien varrella valtavasti ja helpottaa työtä. Kännykän sovelluksesta seurataan säätä, lähinnä tuulen nopeutta. 

Kollegoja saisi näkyä enemmänkin 

Troolilla on mittaa kaksisataa metriä, ja se lasketaan lähelle meren pohjaa. Se on niin ikään miesten itsensä tekemä. 

”Sillä tavalla saa sellaisen kuin haluaa.” 

Kun trooli on laskettu, veneen vauhti on noin neljä kilometriä tunnissa. Sitä on tarkoitus vetää noin tunnin verran.

”Nyt alkaa se reissun rankin vaihe, eli kahvinkeitto”, Jukka virnistää. 

Eväinä on ruisleipää ja graavattua siikaa. 

”Tämä on kyllä ammatin parhaita puolia. Kalaa tulee syötyä varmaan puoli kiloa päivässä”, Jarkko nauraa. 

Kahvitellessa ehditään jutella kalastuksesta. Vuoden 2017 alusta kalastajille jaettiin täysin yllättäen kiintiöt lohelle ja silakalle saalishistorian mukaan. Muutos on vaikeuttanut uusien kalastajien tulemista alalle. Ålanderit eivät pistäisi pahakseen, vaikka Perämerellä näkyisi enemmänkin kollegoja. 

”Hailuodosta Tornioon taitaa olla noin kymmenen troolia. Se ei ole paljoa. Meressä riittää kalaa ja esimerkiksi muikkukanta on kasvanut viime vuosina.” 

Roskakalaa, kuten kiiskeä ja särkeä, tarttuu sitäkin väistämättä pyydyksiin. Oikeastaan päivän polttavin kysymys onkin, kuinka suuri osa saaliista on myytävää, kuinka suuri roskaa. 

”Mutta se, että siivoamme roskakalaa pois, antaa elintilaa muille kaloille. Roskakala menee meiltä turkistarhoille rehuksi.” 

Kalastajien mukaan kotimaisen villikalan kysyntä on mennyt parempaan suuntaan, mutta on silti vain murto-osa kaikesta suomalaisten syömästä kalasta. 

Aamuksi kaupan hyllyyn 

On aika nostaa saalis. Trooli pyöritetään veneen perään ja pussin pää nostetaan vinssillä ylös. Vanhempi kalastaja Ålander oli oikeassa: Tämän päivän saalis on tarkalleen kaksi pyttyä. Roskakalaa on seassa sen verran, että saaliilla saa päivän kulut katettua. Tänään ei ollut kalamiesten paras päivä, mutta vaihtelevat saaliit kuuluvat ammattiin. 

Troolin pää nostetaan vinssillä veneen kannelle. Päivän saalis on kaksi pyttyä. 

”Pohjakalastuksen jälkeen kesäkuussa on vuorossa siian ja lohen rysäkalastus. Se se vasta arpapeliä on, sillä rysiä ei noin vain siirrellä, eli pitää ennustaa, missä kalaparvet liikkuvat”, Jarkko miettii. 

Kalat pääsevät suoraan jääkylpyyn. Kotisatamassa pytyt kuljetetaan Halosenlahden kalan omaan kalankäsittelylaitokseen. Onneksi matka ei ole pitkä, sillä parempana kalapäivänä sataman ja käsittelylaitoksen väliä ajetaan useita kertoja. 

Kalastajien päivä on vasta puolessavälissä, sillä edessä on vielä lajittelu. Siinä auttavat kesäseteliläiset ja yksi vakituinen kesätyöntekijä. Saaliin seassa on paitsi muikkua, myös pannuahveneksi sopivaa ahventa. 

Aamulla ne löytyvät kaupan hyllyltä. 

 

Kalastajan ammattiin liittyy valtavasti hiljaista tietoa. Sitä Jukka Ålander (vas.) on siirtänyt pojalleen Jarkolle. Kuvat: Mikko Törmänen

Lue myös

Lue lisää aiheesta