Siirry suoraan sisältöön

Kaikki päivät ovat merkityksellisiä - hoitorinki tuo helpottavaa hoitoa kotiin

25.9.2021

Sairaanhoitaja Marja Lehto tarkistaa Oulun kaupunginsairaalan osastolla A2 kassin sisällön. Asiakaskäynnille pakataan mukaan tietyt lääkkeet ja välineet, mutta yllätyksiäkin voi tulla, joten monenlaiseen pitää varautua. Lehto kollegoineen kuuluu hoitorinkiin, joka tarjoaa palliatiivista tai saattohoitoa asiakkaan kotona.

Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan parantumatonta sairautta sairastavan potilaan kokonaisvaltaista hoitoa. Itse sairautta ei enää aktiivisesti hoideta, mutta hyvää elämää on kuitenkin vielä jäljellä. 

Hoitorinki mahdollistaa potilaan hoidon kotona. 

”Suurin osa haluaa olla kotona. On hienoa, jos se onnistuu. Usein tarvitaan hoitoon sitoutunut omainen, mutta on meillä sellaisiakin potilaita, jotka pärjäilevät omasta halustaan kotona itsekseen. Hoitajan käyntien lisäksi he saavat kotiapua.” 

Palliatiivisessa hoidossa ei ole olemassa yhtä kaavaa, vaan hoidon tarve ja laatu riippuu täysin potilaan voinnista. 

”Jonkun luona käydään kerran viikossa tai harvemminkin, toinen saattaa etenkin loppuvaiheessa tarvita hoitajaa useamman kerran vuorokaudessa.” 

Osaston puhelin on aina auki, ja apua on saatavilla nopeasti. 

Älyttömän kova elämänhalu 

Tänään Lehto piipahtaa Heino ja Maire Mattisen luona. Mukaan lähtee myös lääkäri Minna Koivukangas. Maire Mattinen ottaa vieraat vastaan kuin vanhat tuttavat. Heino Mattinen on ollut osasto A2:n asiakkaana puolisentoista vuotta vaikean sydämen vajaatoimintansa vuoksi.  

”Se oli dramaattinen alku. Hempan ennuste oli todella huono”, Maire Mattinen muistaa. 

Sydämen vajaatoimintaa sairastava Heino Mattinen pärjää kotona hoitoringin ja Maire Mattisen avulla. Vaimo on eläköitynyt sairaanhoitaja. 

Nyt hyvävointisen oloinen Heino Mattinen pötköttelee sängyllään, kun Lehto tekee tarvittavat hoitotoimenpiteet. Viikoittaisiin rutiineihin kuuluu albumiinin antaminen ja yleisvoinnin tarkastaminen. Tänään Lehto myös huoltaa Mattisen pysyvän verisuonikanyylin ja hoitaa pienen haavan, joka on tullut ihoon. 

”Tässä samalla vaihdetaan tärkeimmät juorut”, Mattinen nauraa. 

Pariskunta suunnittelee autoreissua Vaasaan, vanhoja tuttuja tapaamaan. 

”Tarkkaa suunnittelua se vaatii. Pyrimme elämään mahdollisimman tavallista elämää, vaikka voi sanoa, että kuolema muutti kanssamme asumaan. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin”, Maire Mattinen sanoo. 

Lääkäri Minna Koivukangas kyselee pariskunnan kuulumiset. 

Myös lääkäri Koivukangas muistaa hyvin, ettei sydänvikaiselle ennustettu kovin paljon elinaikaa. 

”Tuollaisessa tilanteessa on hyvin tärkeää se, miten lääkärinä kohtaa potilaan ja tämän omaiset. Pyrin aina kertomaan mahdollisimman selkeästi, millaisia asioita toivottomaltakin tuntuvassa tilanteessa voidaan kuitenkin tehdä. Potilaan kipua voidaan helpottaa ja kotiin on saatavana apua.” 

Kysymykseen, miten ihmeessä noin huonon ennusteen saanut mies on puolentoista vuoden jälkeen siinä kunnossa, että pystyy lähtemään viikonloppulomalle Vaasaan, ei ole vastausta. 

”Hempalla on älyttömän kova elämänhalu”, omaishoitajana toimiva vaimo tiivistää. 

Kuin ystävän hyvästelisi 

Tyypillisimmin osastolla A2 hoidettavat potilaat ovat syöpäsairaita. Joku ehtii olla osastolla tai kotihoidossa vain muutamia päiviä, toiset useita vuosia. Parantumattoman ennusteen saaminen on aina kriisi. Lehto ja Koivukangas kokevat tekevänsä työtä persoonallaan. 

”Kyllä pitkäaikaisen potilaan poismeno on kuin ystävän hyvästelisi. Tässä ollaan ihmisenä ihmiselle”, Koivukangas sanoo. 

Raskainta hoitohenkilökunnalle on kohdata perheitä, joissa kuolema on tulossa aivan liian aikaisin. 

”Jos on pieniä lapsia, se koskettaa meitäkin syvästi”, Lehto sanoo. 

Tekniikka mahdollistaa koko ajan enemmän asioita, joilla kotona tehtävää hoitoa voidaan helpottaa. 

”Esimerkiksi kannettava ultraäänilaite mahdollistaa sen, että voin tehdä tutkimuksia kotisängyssä eikä potilaan tarvitse tulla sairaalaan. Potilaalla voi olla happirikastin tai kipupumppu, joka on niin huomaamaton laite, että sen voi sujauttaa vaikka takin povitaskuun”, Koivukangas kertoo. 

Lääkärin silmin kotona annettava hoito on yleensä aina paras vaihtoehto, jos potilas niin haluaa ja jos hoito pystytään järjestämään. 

”Kotona on aina se toinenkin rooli kuin potilaan rooli. On tutut tavarat, oma sänky ja tärkeät ihmiset. Kaikki päivät ovat merkityksellisiä”, Koivukangas tietää. 

Marja Lehto, 38, sairaanhoitaja:

”Tein työtä vanhustyössä, kun näin paikan tällä osastolla auki. Olen ollut täällä kohta kymmenen vuotta. Työ on todella monipuolista ja itsenäistä, mutta samaan aikaan takana on koko osaston henkilökunnan tuki. Työssä kohdataan monenlaisia tunteita ilosta suruun.” 

Minna Koivukangas, 44, geriatrian erikoislääkäri, palliatiivisen lääketieteen pätevyys:

”Työssäni erikoistumisaikana eri klinikoissa näin, miten puutteellinen hoitosuunnitelma ja liian raskas hoitolinja heikensivät potilaiden elämänlaatua. Tämän vuoksi kiinnostuin palliatiivisesta hoidosta. Koen olevani etuoikeutettu, kun saan olla auttamassa ihmistä silloinkin, kun toivoa paranemisesta ei ole.” 

-

Sairaanhoitaja Marja Lehto hoitaa Heino Mattisen ihoon syntyneen haavan. ”Samalla vaihdetaan tärkeimmät juorut”, Mattinen nauraa. Kuvat: Kati Valjus

Lue myös

Lue lisää aiheesta