Siirry suoraan sisältöön

Inkerinsuomalaiset viihtyvät rauhallisen Oulun rytmissä

12.4.2020

Tänä keväänä tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun presidentti Mauno Koivisto kutsui inkerinsuomalaiset paluumuuttajina Suomeen. Suomessa asuu tällä hetkellä noin 50 000 – 70 000 inkeriläistä.

Anita Tadinen on lähtöisin Karjalasta, Tshalnan inkerinsuomalaisesta kylästä. Se sijaitsee 25 kilometriä Petroskoista. Tshalnassa Tadinen käy muutaman kerran vuodessa.

”Jos muuttaisin sinne nyt, en enää pärjäisi”, hän sanoo nyt. ”Oulussa on elämänmenolla niin paljon rauhallisempi rytmi. En koe ollenkaan, että asun täällä kaupungissa.”

Kun käyn kotona Karjalassa, sanon aina, että nyt minä lähden kotiin, Ouluun.

Toppilan golfkenttä jäi mieleen

Oulussa Tadinen on asunut seitsemän vuotta. Hän on täysin kotiutunut Rajakylään.

Tosin ensimmäinen asia mikä hänelle jäi Oulusta mieleen oli Toppilan golfkenttä.

”Pidän paljon myös kaupungin keskustasta. Oulusta olisi tosi hankala muuttaa pois, Oulu on kaikkein paras. Kun käyn kotona Karjalassa, sanon aina, että nyt minä lähden kotiin, Ouluun.”

Ouluun Tadinen päätyi, koska hänellä ja miehellään oli inkerinsuomalaisina paluumuutto-oikeus Suomeen. Koulukaveri auttoi saamaan asunnon Oulusta.

”Oulussa on opiskelumahdollisuuksia, hyvä asuntotarjonta ja halvat vuokrahinnat verrattuna muihin Suomen kaupunkeihin. Luonto on lähellä jopa keskustassa ja pyörätieverkosto hyvä”, sanoo Tadinen.

Opettajan pätevyyttä ei tunnusteta  

Tadinen on tehnyt kolme vuotta töitä Suomi-Venäjä-seuran Valjakko-hankkeen projektityöntekijänä.

Tällä hetkellä hän opiskelee Oulun Diakonissalaitoksessa lastenohjaajaksi ja vetää Suomi-Venäjä-seuran keskustelukerhoa sekä lauluryhmää.

Tadisella on musiikinopettajan tutkinto Venäjältä ja Karjalassa hän opiskellut luokanopettajaksi. Opettajan työuransa on kestänyt lähes 16 vuotta.

Opettajan paikkoihin hän on kuitenkin Suomessa epäpätevä.

Nyt Tadisella on Tampereen avoimessa yliopistossa oikeus ala-asteen opettajan opintoihin. Opiskelu omakustanteisesti työttömänä sekä työnsaanti ovat kuitenkin osoittautuneet vaikeiksi tehtäviksi.

Lahjaksi saatu puhelinluettelo muutti kohtalon

Andrei Pozharskiy on kotoisin Vienan Kemin Paanajärveltä. Viimeiset 20 vuotta Venäjällä Pozharskiy asui Belomorskissa, Vienanmeren rannalla pomorikylässä.

Työn pulassa piti jotain keksiä. Emäntä sanoi, että muutetaan Suomeen.

Pomorit ovat Vienanmeren rannikon venäläisiä. Myös vaimo löytyi Belomorskista.

”Työn pulassa piti jotain keksiä. Emäntä sanoi, että muutetaan Suomeen. Pyhäsalmella oltiin mansikkatöissä ja piti löytää asunto, niin saimme naapurilta lahjaksi puhelinluettelon. Löydettiin kiinteistöfirma. Päätettiin että muutetaan Ouluun, isoon kaupunkiin. Sieltä saattaisi löytää helpommin töitäkin”, Pozharskiy muistelee.

Ennen töihin parissa päivässä

Petroskoissa Pozharskiy oli opiskellut tukinuittoteknikoksi. Oulussa hän suoritti rakennusalan perustutkinnon vuonna 2007.

Kaksi päivää valmistumisen jälkeen hän pääsi heti alan töihin.

Sen jälkeen työllisyystilanne on ollut vaihteleva. Viime aikoina kutsuja rakennustyömaille ei ole tullut.

”Oisko tuo ikä mikä vaikuttaa, ettei haluta ottaa enää töihin.”

Kaksi lasta ja kolme lastenlasta ilahduttavat käynneillään Pozharskiyn kotona Kaukovainiolla. Syntymäkunnailleen Karjalaan hän matkustaa pari kertaa vuodessa.

”Mutta sieltäkin häipyy ihmiset, kuolee tuttavat.”

30 vuotta paluumuuttajina Suomessa 

Tänä keväänä tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun presidentti Mauno Koivisto kutsui inkerinsuomalaiset paluumuuttajina Suomeen.

Kansallismuseossa on 26.7. asti esillä Inkeriläiset - unohdetut suomalaiset -näyttely, jonka tekijät ovat Lea ja Santeri Pakkanen sekä Meeri Koutaniemi. Näyttelyn tietojen mukaan Suomessa asuu tällä hetkellä 50 000–70 000 inkeriläistä (lähde: yle.fi).

Käynnissä on myös kolmivuotinen hanke, jossa kootaan tietoa Inkeriin ja inkeriläisyyteen liittyvästä arkistoaineistosta. Hankkeen toteuttavat Kansallisarkisto, Inkeriläisten sivistyssäätiö ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Kansallismuseossa järjestetään keskiviikkona 8.4. Inkeri ja inkeriläisyys -seminaari hankkeeseen liittyen yhteistyössä Suomalaisen kirjallisuuden seuran kanssa. Paikkana Kansallismuseon Auditorio.

Ensimmäinen inkerinsuomalainen pitkä näytelmäelokuva, Lauri Randlan ohjaama Näkemiin Neuvostoliitto piti esittää elokuvateattereissa 27.3. Ensi-ilta siirtyi myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan koronaviruksen vuoksi.

 

Anita Tadinen ja Andrei Pozharskiy
Anita Tadinen ja Andrei Pozharskiy elävät inkerinsuomalaisina Oulussa. Kuva: Sanna Krook

Liittyvät sisällöt

Lue myös