Ilmastonmuutos, ei ole mun juttu

Kahdeksankymmentäluvun lukiossa peräpenkillä havahduin hetkeksi kuuntelemaan bilsanopettajan paatoksellista, ohi kirjatekstin tulevaa oppituntiuutisointia ilmaston lämpenemisestä. Kaveri näytti hauskalta samalla heittäessään paljaan päälaen tavallisesti peittävää hiusrantua takaisin paikoilleen. Muistan terästäneeni hetkeksi aistejani, mutta palasin taas ristinollan pariin. Kaikki ympäristöön ja siihen liittyvä oli vahvasti bilsanopen yksityisomaisuutta ja aihetta ei edes sivuttu muualla. Hippien hommaa.

Nyt kun itse vietän bilsanopen 25-vuotistaiteilijajuhlaa, löydän itsestäni samaa paatoksellisuutta ja muitakin edellä mainittuja tunnusmerkkejä. Mieleen on jäänyt myös lukiolaispojan tokaisu: ”ihan tärkeetä Jussi, mutta ei tuo ilmastonmuutos oo oikein mun juttu”. Siinä taitaa olla koko homman viheliäisyys kiteytettynä.

Miten siitä tulisi kaikkien juttu? Psykologien mielestä ihminen toimii tietyllä tavalla, jos joku muukin toimii. Eli jos tarpeeksi monta toimii saman suuntaisesti niin muutkin alkavat toimia samoin ja siitä tulee yleinen toimintamalli. Kaikki tietävät, että ilmastonmuutos on tieteellisesti todettu asia ja se on ihmisen aiheuttamaa, mutta emme toimi ilmastovastuullisesti. En voi vaikuttaa siihen tarpeeksi omalla toiminnallani, eivätkä muutkaan näytä toimivan.

Hurjana syntynyt ajatus: voisiko päiväkodit ja koulut toimia ilmastovastuullisen tulevaisuuden rakentajina? Kaikki siellä toimivat lapset, nuoret ja aikuiset olisivat tekemässä samaa hommaa. Siitä tulisi uskottavaa, kun kaikki materiaali kierrätettäisiin ja hankinnat mietittäisiin yhdessä. Suunniteltaisiin porukalla mitä syödään ja miksi. Tuotettaisiin oma sähkömme ja kasvatettaisiin jopa omaa syötävää. Oma lähiympäristö, koulu- tai päiväkotirakennus muuttettaisiin ilmasto-osaamiskeskukseksi, jossa rakennetaan samaa kertomusta kaikkien siellä toimivien kanssa.

Aurinko- ja tuulisähkö olivat vielä 90-luvulla täyttä utopiaa. Nyt aurinko- ja tuulivoimalla tuotettu päästötön sähkö tuottaa ilman hiilidioksidista polttoainetta. Ammatti- ja korkeakouluihin tarvitaan opiskelijoita, jotka haluavat muuttaa maailmaa ja ratkaista viheliäisiä ongelmia.

Toivon ja mahdollisuuksien ennakkoluuloton avaaminen yhdessä ja moniammatillisesti, vastuullinen yrittäjyys, merkityksellisyys, aito osallistuminen ja rakenteiden muuttaminen ovat kestävän tulevaisuuden tekijät.