Illallista maailman parhaassa seurassa

Huikean värikäs syyspäivä alkaa lähestyä loppuaan. On aika ladata koivunlehtien värikirjo someseinälle: ”Ihana ruskaretki vietetty parhaassa seurassa”.

Kehaisin sitä päivittäjää, joka ilmaisi ruokailleensa ”maailman parhaassa seurassa”. Tilanteesta henki piristävän poikkeavaa ylidramaattisuuden yritystä. Yksi sana voi muuttaa merkityksen ja antaa sille elämää suuremman vaikutelman.

Sosiaalisen median keskeisimpiä käyttötarkoituksia on vapaan ilmaisun mahdollisuus aivan kaikille, myös heille, jotka eivät luontaisesti ole verbaalisia tai kielenkäytön ammattilaisia. Muun muassa tämän vapauden vuoksi rakastan somea.

Virheiden vahtimisen sijaan suosittelen aitoa suvakkiasennetta: annetaan hyvien käytöstapojen raameissa tilaa ilmaisun monimuotoisuudelle, kömpelyydelle, värikkyydelle ja tavanomaisuudelle. Myös niille aristoteleen kantapäille, ontuville kielikuville.

Kuluneiden sanontojen välttely vaatii nimittäin sekä tiedostamista että välittämistä. Nämä luonteenpiirteet sopivat huonosti huolimattomalle ja piittaamattomalle kielenkäyttäjälle tai kirjoittamisen kiireeseen.

Tein viestintäopintojen kanditutkielman lehdistön fraaseista. Siltä ammattiryhmältä, jos keltä, voi vaatia tuoretta, tarkkaa ja havainnollista kielenkäyttöä. Minitutkimukseni ei ylittänyt minkään kansainvälisen tiedejulkaisun kynnystä, mutta johtopäätöksenä väitän, että myös sana-ammattilaiset hallitsevat löysän ja väsyneen ilmaisun.

Arvostukset ja ideologiat heijastuvat aina kielen käyttöön. Trendihoku ”huikea matka” kertoo siitä, että elämyshakuiselle nykyihmiselle mikään tavallinen ei riitä.
Alidramaattisen pelätään näyttävän epäkiinnostavalta ja sehän saa oman persoonan näyttämään tylsältä eli ikävän inhimilliseltä.

Siksi iltalenkkiä tosi huonossa seurassa ei kukaan koskaan suorita somemaailmassa, vaikka oikeassa maailmassa varmasti tekeekin, ja usein. Lomalle ei tainnut tänä kesänä lompsia enää kukaan, mutta sitäkin pitäisi yrittää sietää, jos sellaista käytöstä havaitsee.

Positiivisuus ei ole enää pitkään aikaan tarkoittanut tervehenkistä toiveikkuutta. Sen sijaan positiivisuusideologian ylivalta on tuonut mukanaan tyhjiä ylisanoja ja laittanut kärsimään kauneimmankin kokemuksen uskottavuuden. Menisikö siinä sitten se kuuluisa lapsi paljon käytetyn pesuveden mukana.

Siellä korkeakoulussa journalismin opintojakson tuntiopettaja muistutti, että myönteisyyden korvannut positiivisuus ei oikeasti merkitse mitään muuta kuin raskaustestin tulosta.

Huomionhakuisuudessa voikin auttaa kulunut ja unohdettu sanonta:
”Jos et keksi mitään muuta, kokeile totuutta”.