Siirry suoraan sisältöön

Fatima Verwijnen: Työ rasismia vastaan on vasta alussa

2.9.2021

Näkökulman kirjoittaja on huolissaan rakenteellisesta rasismista, joka ilmentyy esimerkiksi siten, että vähemmistöt nähdään homogeenisenä joukkona, kun taas kantasuomalaiseen suhtaudutaan yksilönä.

Muistoni alakoulusta kuulostavat siltä kuin ne olisivat tapahtuneet 2000-luvun alun sijaan 1950-luvulla. Jos tänä päivänä oppilas kertoisi opettajan käyttävän n-sanaa tai kysyvän Afrikasta kertovan dokumentin lomassa ainoalta tummaihoiselta oppilaalta, tunnistaako hän savimajoja tutuiksi, lukisimme tapahtumista lehdistä.

Suhtautuminen kokemuksiini on yleensä ihmettelevä. ”Ei kai tänä päivänä enää”, saattaa kantaväestön edustaja kysyä. Kysymys on viaton, mutta valtavan naiivi. Samalla siihen kulminoituu rasismista käytävän keskustelun ydin.

Olemme tottuneet mieltämään rasismin aktiiviseksi ja näkyväksi, typistäneet sen äänekkäisiin tekoihin ja vihapuheeseen. Jos emme osaa tunnistaa ongelmaa, emme voi myöskään sitä ratkaista. Kun emme osaa määritellä rasismia oikein, ylläpidämme tietämättämme rasistisia rakenteita.

Rakenteellinen rasismi tarkoittaa yhteiskunnan rakenteissa ja instituutioissa tapahtuvaa syrjintää, jonka erilaiset toimintatavat ja säädökset mahdollistavat. Kun vuokranantaja evää hakijalta asunnon etnisen taustan takia tai rekrytoinnissa toivotaan epäsuorasti hakijan olevan ”perinteinen suomalainen”, on kyse rakenteellisesta rasismista.

Rasismi on yhteinen ongelmamme, kulttuuriin sidottu historiallinen perintö, jota kannamme. Rasismi syntyy mielikuvissa, jotka näkyvät syrjintänä.

Syrjintä alkaa yleensä jo päiväkodissa. Koulussa syrjintä näkyy vähättelynä ja vähemmistöön kuuluvan yksilöllisyyden eväämisenä. Siinä missä kantasuomalaiseen suhtaudutaan yksilönä, vähemmistöt nähdään homogeenisenä joukkona. Ongelmia syntyy tilanteissa, joissa oppilaan koulussa kohtaamat haasteet selitetään kulttuurilla ja etnisellä taustalla.

On meidän aikuisten vastuulla rakentaa yhteiskuntaa, jossa nuoren ei tarvitse miettiä, vaikuttaako hänen nimensä työllistymiseen. Tarvitsemme isoja rakenteellisia muutoksia, jotta antirasismin tukeminen ei jäisi pelkiksi puheiksi. Ongelmat on tehtävä näkyviksi. Syrjivä toiminta on tunnistettava ja sitä on ehkäistävä aktiivisesti.

Helsingin kaupunki julisti kesällä 2020 esimerkillisesti aloittavansa rasisminvastaisen koulutuksen koulujen ja päiväkotien työntekijöille. Koulutus auttaa työntekijöitä tunnistamaan ja haastamaan omia asenteitaan sekä tunnistamaan rasismin ja puuttumaan siihen.

Koulutuksen ohella tarvitsemme myös vähemmistöjen työllistymistä tukevia toimia. Helsinki on toiminut tässäkin edelläkävijänä, ja anonyymin rekrytoinnin kokeilu on osoittautunut toimivaksi.

Antirasismin tulevaisuus näyttäytyy siis allekirjoittaneelle toiveikkaana – kunhan työtä ei jätetä tähän. Toimia on jatkettava, jotta nyt peruskoulua käyvillä lapsilla ja nuorilla olisi edessään tasa-arvoisempi tulevaisuus.

 

Fatima Verwijnen on diversiteettikonsultti ja aktivisti. Kuva: Vapa Media Oy

Lue myös